Kokenut verkkokalastaja tuntee kalavedet, ymmärtää kalojen elintavat ja osaa ennakoida niiden liikkeitä. Kun vasta aloittelee verkkokalastusta, verkot voi laskea rannan tuntumasta syvää kohti. Tavallisesti niemen kärjet, syvänteiden reunat sekä karit ovat hyviä kalapaikkoja. Verkkoja voi olla hyvä laskea aluksi 2-3 kappaletta peräkkäin, jolloin oppii missä syvyydessä kala kulloinkin liikkuu. Kannattaa myös opiskella eri kalalajien elintavat ja elinympäristöt. Verkot voidaan laskea pyyntiin veden pohjaan, väliveteen tai pintaan. Riippuen vuodenajasta ja kalalajista, kalat liikkuvat vesissä eri syvyyksissä, jolloin verkon sijoittaminen niiden kulkureitille antaa aina parhaan saaliin. Verkkojen ankkurointi eri syvyyksille tapahtuu kohojen avulla, joilla säädetään mihin syvyyteen verkko jää pyytämään.
Tarvittavat välineet
Kalaverkko valmistetaan yhteen punotuista ohuista langoista siten, että verkkoon muodostuu solmuja ja niiden välisiä silmiä. Verkon kalastavuus perustuu siihen, että kala ui huomaamattaan verkonsilmään ja jää siihen kiinni. Verkkoja löytyy eri solmuvälillä, jotta kalastus voidaan kohdistaa paremmin tietyn lajisiin ja kokoisiin kaloihin. Mitä pienempi solmuväli verkossa on, sitä pienemmälle kohdekalalle se on tarkoitettu. Solmuväli ilmoitetaan millimetreinä.
Useimmiten verkkojen mukana tulee kahvallinen pitkän koukun näköinen väline, jota kutsutaan puikkariksi. Puikkari on apuväline verkon käsittelyyn, verkko lasketaan puikkarilta ja puikkarille verkko kerätään verkkojen noston yhteydessä siististi. Verkkoa on sen jälkeen helppo siirtää tai säilyttää ilman pelkoa verkon sotkeutumisesta. Jos puikkaria ei halua käyttää, voi verkkoa käsitellä yhtenä ”köytenä”, jolloin verkko vedetään siististi saaviin niin, että ylä- ja alapaula tulevat omiin reunoihinsa saavia. Tällöin verkko lasketaan saavista ja kalastuksen jälkeen se kerätään takaisin saaviin. Lisää verkkojen käsittelystä köytenä täällä. Köytenä käsiteltävien verkkojen tulee olla kaksoispauloitettuja (Pietarinverkko).
Veden pinnalla olevat kohot, eli pyydysmerkit merkkaavat kalaverkkojen sijainnin kalastajalle ja muille vesillä liikkujille, sekä osoittavat viranomaisille pyydyksen laillisuuden ja omistajuuden. Verkkojen merkitseminen on määritelty kalastuslaissa sekä kalastusasetuksessa. Pyydyksen asettajan nimi- ja yhteystiedot tulee kiinnittää pyydyksen uloimman pään merkkiin. Helppokäyttöisissä Ahti -lippumerkeissä on valmiiksi kalastusasetuksen mukaiset heijastimet ja lippuun on valmiiksi ommeltu lappu yhteystietojen merkitsemistä varten. Tarkemmat liputus- ja syvyysasetukset löytyvät täältä.
Lippujen määrä pyydysmerkissä kertoo kuinka syvällä verkko on. Kun verkon yläreunan ja vedepinnan välissä on yli 1,5 m, merkitään pyydys yhdellä lipulla. Vastaavasti jos verkon yläreunan ja vedenpinnan väli on alle 1,5 m, lippuja tulee olla kaksi.
Kalaverkon valinta
Ensimmäisenä kannattaa tutustua oman kalastusalueen pyyntimittoihin ja kalastusrajoituksiin täällä.
Verkon valintaan vaikuttaa solmuvälin lisäksi myös verkon langan vahvuus. Ohuempi lanka kalastaa paremmin, mutta ei ole yhtä kestävä käytössä, kuin paksulankaisempi verkko.
Verkkoliinan ylä- ja alaosan paksumpaa osaa kutsutaan paulaksi. Pietarin kaksoispauloitetuissa verkoissa apupaula on tikattu kiinni tietyin välein varsinaisiin pauloihin, jolloin liinan silmät pääsevät liikkumaan tikkauksien välissä, mikä tekee verkosta herkän. Mitä herkempi verkko sitä paremmin se kalastaa, sillä löysälle jäävä verkonliina niin sanotusti koukkaa kalan. Kaksoispauloitetut verkot eivät myöskään sotkeennu niin helposti.
Kalaverkkoja löytyy useita eri pituuksia, tavallisesti 30 m ja 60 m. Verkkoja voi laskea yhden tai useamman peräkkäin. Useamman verkon laskettaessa verkot kiinnitetään toisiinsa yläpaulasta ja lasketaan kuten ensimmäinenkin. Verkon syvyys kannattaa valita kalastuspaikan mukaan, mutta matalampi verkko on aina korkeaa helpompi käsitellä. Varma valinta verkkokalastusta aloittelevalle on 30 metriä pitkä ja 1,8m syvä kalaverkko, esimerkiksi Pietarin kaksoispaulaverkko omalle kalastusalueelle ja kohdekalalle sopivalla solmuvälillä.
Kalaverkkoja on saatavilla myös useampaa eri lankamateriaalia. Tavallisin lankamateriaali on polyamidi, jota kutsutaan monofiiliksi. Sitä voidaan käyttää sellaisenaan tai monta lankaa yhteenkiertämällä, jolloin lankaa kutsutaan kierretyksi monofiiliksi. Lisäksi saatavilla on IronSilk monikuitua, joka on monisäikeisestä mikrokuidusta tehty verkonliina, jossa on onnistuttu yhdistämään kaksi ominaisuutta: ohutlankaisen verkon pehmeys ja pyytävyys sekä paksulankaisen verkon kestävyys.
Verkkojen lasku ja nosto
Verkkojen laskemiseen ja nostamiseen tarvitset veneen (ja soutajan), kalaverkot, pyydysmerkit ja ankkurit virtapaikoissa, narua merkkilippujen ja ankkurien kiinnitykseen sekä jonkinlaisen kalapapin kalojen tainnutukseen.
Verkkokalastusta aloittaessa on helpointa, että on osaava soutaja mukana. Tavallisesti venettä soudetaan etuosasta ja verkkoja käsitellään veneen takaosasta. Yksin kalastettaessa on helpointa harjoitella verkkojen lasku myötätuuleen ja nosto vastatuuleen. Tuulinen sää on aina haastavampi verkottamiselle.
Verkko pysyy pääosin hyvin paikallaan painavan alapaulansa ansiosta. Verkon pysyminen paikoillaan virtaavissa vesissä voidaan varmistaa painolla tai ankkurilla. Ankkuriksi kelpaa sopivan muotoinen kivi tai vaikka reikätiili. Ankkurista naru kiinnitetään merkkilippuun pinnalle ja toinen naru kiinnitetään verkon yläpaulan lenkkiin. Ankkurista verkkoon olevan narun pituus tulisi olla noin 3 kertaa verkon korkeus ja ankkurista merkkiin menevän narun pitempi kuin veden syvyys.
Verkot voi olla helpointa laskea veneestä niin, että verkkoa lasketaan jommalta kummalta puolen veneen kylkeä. Ankkurit ja lippumerkkien narut kannattaa kiinnittää jo valmiiksi verkon yläpaulan lenkkiin. Toisiinsa solmimisen sijasta on helpointa käyttää pikalukkoja.
Ensimmäisenä verkon yläpaulan lenkki kytketään narulla painon ja merkkilipun välillä kulkevaan naruun. Heität siis veteen ensin naruun sidotun merkkilipun, jonka jälkeen lasket samaan naruun sidotun painon ja aloitat verkon juoksuttamisen veteen. Lasket verkon alapaulan veteen ja veneen liikkuessa päästät verkkoa puikkarilta veteen välillä vetäen verkkoa suoraksi. Mikäli lasketaan useampi verkko peräkkäin, verkot voidaan kiinnittää toisiinsa työntämällä jo veteen lasketun verkon puikkari seuraavaksi laskettavan verkon yläpaulan lenkin läpi. Jos verkkoa käsitellään köytenä, kannattaa verkkosaavi nostaa veneen takaosaan esimerkiksi penkille, josta hyvin selvitetty verkko purkautuu veteen kuin itsestään soudettaessa. Verkko kannattaa aina laskea hiukan löysälle, sillä liian kireä verkko ei pyydä niin hyvin kalaa. Kun verkko on laskettu veteen, sidot narun verkon yläpaulan lenkkiin, jonka jälkeen veteen tulee paino ja narun päässä toinen merkkilippu.
Verkot voidaan kokea nostamalla ne vedestä ylös tai kokemalla verkot paulaa pitkin vedessä, minkä jälkeen ne jäävät uudestaan pyyntiin. Kuitenkin, jos verkot ovat sotkussa tai limaiset levästä, ne kannattaa nostaa ylös ja selvittää sekä putsata kuivalla maalla. Pienikin likaisuus verkoissa vähentää niiden kalastavuutta. Verkot kannattaa puhdistaa heti märkinä ja puhdistukseen voi käyttää verkkovispilää tai oikein likaisten verkkojen pesuun verkkojen pesuainetta.
Mikäli verkot nostetaan pois vedestä, soudetaan siihen päähän verkkoa, johon puikkari jäi. Merkkilippu ja ankkuri nostetaan veneeseen ja verkkoa aletaan nostaa vedestä pujottamalla yläpaulaa säännöllisin väliajoin puikkarille. Jos verkkoja käsitellään yhtenä köytenä, verkot vedetään suoraan saaviin ja selvitetään vasta kuivalla maalla vetämällä verkot saavista toiseen, tyhjään saaviin ylä- ja alapaula omaan reunaansa saavia.
Kalat voi irrottaa verkoista joko samalla kun verkkoa nostetaan tai vasta rannassa kuivalla maalla. Mikäli verkossa on pois päästettäviä kaloja, ne irrotetaan tietenkin aina välittömästi ja vapautetaan. Oikein isot ja painavat kalat voi nostaa koukulla tai haavilla veneeseen, jottei verkko hajoa. Kalat tainnutetaan heti veneessä, jottei nille aiheuteta turhaa kärsimystä ja etteivät ne sotke verkkoa enempää. Kaloja irrottaessa tulee välttää verkon silmien repeämistä. Pienemmät kalat tulevat yleensä verkon läpi, kun verkkoa selvitetään kalan päästä ja kiduksista. Isommat kalat kannattaa irrottaa pyrstö edellä. Verkkoa kannattaa pyöritellä niin, että löytää kohdan, josta kala on jäänyt verkkoon kiinni. Kalojen irrottamiseen voi käyttää apuvälineenä kalanaskalia.
Kalan irrottamiseen verkosta voi käyttää apuna kalanaskalia.
Jos kalaverkko on mennyt sotkuun, on sen selvittäminen helpointa, kun verkon ripustaa yläpaulastaan roikkumaan kahden kiinnityspisteen välille esimerkiksi seinälle tai puiden väliin. Usein kannattaa selvittää ensin verkon paulat, minkä jälkeen liinakin selviää helpommin. Verkko voidaan selvittää myös maassa tasaisella alustalla, kuten nurmikolla tai terassilla.
Vastuullinen verkkokalastus
Vaikka harva Suomessa enää kalastaa henkensä pitimiksi, on useimmille suuri nautinto tehdä itse pyydetystä kalasta herkullista lähiruokaa. Verkoilla kalastaminen perustuukin siihen, että kala pyydetään syötäväksi, mikä on myös eettisesti hyvä.
Ennen verkkokalastuksen aloittamista on tutustuttava oman kalastusalueen pyyntirajoituksiin ja kalojen rauhoitusaikoihin, se onnistuu täällä. 18-64-vuotiaan kalastajan on lisäksi maksettava valtion kalastonhoitomaksu ja ostettava paikallisen kalastusalueen tai kalastuskunnan pyydyskalastuslupa. Verkkoja valitessa kannattaa ostaa kerralla laatuverkot, jotka kestävät käyttöä. Kaikkein edullisimmat verkot kannattaa jättää kaupan hyllylle - ne kuormittavat ympäristön lisäksi myös kalastajan hermoja, kun kalasaaliin kasvaessa ja verkkoja nostaessa ehjää on enää yläpaula, jos sekään. Pietarin verkot on suunniteltu mahdollisimman kestäviksi ja ne ovat myös ammattikalastajien suosiossa hyvästä syystä.
Verkot tulee aina kokea niin usein, ettei kala ehdi kuolla verkkoon. Lämpimän veden aikaan verkot tulee kokea tiheämmin kuin kylmän veden aikaan. Kalat tulee aina tainnuttaa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on nostettu vedestä. Kalastuksen jälkeen verkkoja tulee säilyttää niin, etteivät eläimet voi sotkeutua niihin. Vastuullinen kalastaja muistaa vesillä liikkuessa myös kelluntavarusteet!
Vaikka mm. haukea, ahventa ja särkikaloja voi kalastaa kestävästi myös niiden lisääntymisaikoina ja kutupaikkojen tuntumasta, niin sama periaate ei välttämättä sovellu uhanalaisten kalakantojen pyyntiin niissä harvoissa rakentamattomissa joissa, missä ne vielä luontaisesti lisääntyvät. Näillä paikoilla tarvitaan määräaikaisia rajoituksia. Esimerkiksi järvilohta on istutettu moneen muuhunkin vesistöön pelkästään kalastuksen tarpeisiin ja valtaosa napapiirin eteläpuolella olevista taimenista on kuoriutunut jossakin kalanhautomossa ja ”uinut” syönnösalueelleen tankkiauton kyydissä, joten koko maata koskevat massiiviset kalastusrajoitukset ovat huono ratkaisu luonnonkantojen suojeluun. Suomessa on tuhansia alikalastettuja vesistöjä ja niissä omanlaisensa olosuhteet, jonka takia samat säännöt ja käytännöt eivät sovellu, eivätkä ole tarpeen kuin tietyillä vesialueilla.
Me Kivikankaalla toivommekin, että jokainen osaisi kalastaa vastuullisesti, oli kyseessä sitten pyydyskalastaja tai aktiivikalastaja, harrastelija tai ammattilainen.
