Siika

Lahko: lohikalat

Siikatyyppejä on useita ja ne poikkeavat ravinnonkäytöltään, kasvunopeudeltaan ja kutukäyttäytymiseltään hyvin paljon toisistaan. Yleisimpinä merialueilla ovat karisiika ja vaellussiika; sisävesillä pohjasiika, järvisiika sekä planktonsiika. Suomessa siikaa tavataan kautta koko maan, erityisesti karuhkoissa sisävesissä ja meressä alueilla, joissa on viileää ja hapekasta vettä.

 

 

Verkko

Hyvä verkko varovaiselle siialle on ohutlankainen ja näkymätön liina yhdistettynä pauloihin, jotka juuri ja juuri pitävät verkon pohjassa ja pystyssä. Ihanteellinen langan vahvuus on 0,12 – 0,15 mm, mutta haukipitoisilla vesillä voi langan vahvuudeksi valita 0,17 – 0,20 mm. Kaksoispaulaverkossa liina pääsee liikkumaan sivusuunnassa, näin verkkoon puskevalle herkkäliikkeiselle kalalle muodostuu pussi, johon se jää kiinni. Solmuvälit siialle vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Perämerellä pyydetään 27 mm verkoilla pohjoisessa hitaasti kasvavaa karisiikaa, joka painaa 5 vuotiaana n. 180 g. Suomenlahdella asustava samanikäinen karisiika on saavuttanut jo kilon painon ja sitä saa vielä hyvin 45-50 mm verkoilla.

Ohutlankainen verkko pyytää parhaiten siikaa. Suosituin lankavahvuus siikaverkolle on 0,15 mm. Varsinkin talvella 0,12 mm langalla siika-, kuha-ja madesaalis paranee, mutta haittana on verkon repeämisalttius jos pyyntipaikalla liikkuu myös haukia.

 

 

Syksy

Syys-marraskuussa vesien jäähdyttyä 2 – 3 asteiseksi alkavat siiat kutemaan. Ne uivat suurina parvina rantoja seuraten, etsiessään kutupaikkaa ja partneria. Kutupaikat sijaitsevat matalassa vedessä sora- ja hiekkapohjilla, osa siikakannoista nousee jokiin lisääntymään. Kutuaikana verkot viritetään lähelle rantaa, matalaan veteen. Syksy on siiankalastuksen kulta-aikaa, joka jatkuu aina talven tuloon saakka.

 

Talvi

Ensimmäisten jäiden aikana siika on vielä aktiivinen kudun jäljiltä. Sen tavoittaa matalasta 2-5 metrin syvyydestä kutupaikkojen tuntumasta. Jäiden vahvistuessa siirtyvät siiat talvehtimaan syvänteisiin, jossa ne eivät paljon liiku ja kuluta energiaa. Keskitalvi on sesongiltaan vuoden heikointa, tosin verkkoja ei tarvitse kokea kuin kerran - pari viikossa, sillä siika elää hyvin verkossa.

 

Kevät

Keväinen siianverkotus voi antaa osaavalle verkottajalle loistosaaliin. Heti kun rantavedet aukeavat, lasketaan verkot jäänreunaa mukaillen. Siiat liikkuvat päiväsaikaan aivan jään reunassa syömässä ravintoa hyönteisten ja planktonin muodossa sekä muiden kalojen mätiä. Tuulen suunnan muuttuessa voivat jäät painautua verkkojen päälle, joten niitä on seurattava aktiivisesti ja tarvittaessa siirrettävä nopeasti.

 

Kesä

Siikaa hakeutuu syvemmille vesille sitä mukaa kun rantavedet lämpenevät. Keskikesällä siiat käyvät päivisin syömässä kuoriutuvia vesiperhosia matalassa rantavedessä. Laske näille paikoille ohutlankainen verkko, joka yltää lähes pintaan saakka. Heinä- ja elokuussa siiat painuvat päivällä pohjaan ja nousevat yön viileimpänä hetkenä napsimaan kuoriutuvia hyönteisiä. Kesällä 5 - 8 metriä korkeat verkot antavat siikoja usein koko korkeudeltaan. Päiväpyynnissä siikaverkot kannattaa kokea riittävän usein ja saalis tulisi laittaa heti kylmään, jottei se pilaannu kuumassa auringonpaisteessa.

 

- Kivikangas Oy