Kivikangas Blogi

Joki- ja täplärapu

Suomesta löytyy sekä kotimainen jokirapu, että Pohjois-Amerikasta Suomeen istutettu täplärapu. Kotoperäinen jokirapu on nykyisin luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Täplärapu tuotiin Suomeen alun perin 1960-luvulla rapuruton romahduttamien jokirapukantojen korvaajaksi. Sittemmin huomattiin, että täplärapu kilpailee elinmahdollisuuksista jokiravun kanssa sekä levittää ja ylläpitää rapuruttoa. Täplärapu onkin nykyisin kirjattu EU-alueella haitalliseksi vieraslajiksi. Sen viljely ja istuttaminen on kielletty.

Täplärapu ja jokirapu muistuttavat päällisin puolin toisiaan. Täpläravun sakset ovat kuitenkin suuremmat ja saksien juuressa on vaaleat tai sinertävät selvärajaiset täplät. Täplärapujen kuori on kauttaaltaan sileä. Jokirapujen sakset ovat yhtenäisen väriset kuoren kanssa ja niiden kuori on pienten nystyröiden vuoksi karkea. Jokiravulla on kyljessä myös terävä piikki sekä rivi nystyröitä.




Kuvissa täplärapuja.

Ravut viihtyvät monenlaisissa sisävesissä, sekä järvissä ja lammissa että virtavesissä. Rapuja esiintyy tavallisesti ranta-alueella noin viiden metrin syvyyteen asti. Täplärapua on mahdollista tavata myös järvien syvemmissä osissa. Ravut viihtyvät hyvälaatuisessa vedessä, jossa on pohjalla runsaasti suojapaikkoja, kuten kivenkoloja tai hiekkapohja, johon rapu voi kaivautua. Ravut ovat lähes kaikkiruokaisia.
 

Ravustus

Ravustuskausi alkaa 21.7. klo 12 ja päättyy lokakuun viimeisenä päivänä. Ravustus vaatii aina vesialueenomistajan luvan sekä 18–64-vuotiailta kalastonhoitomaksun. Rapuja pyydetään yleisesti rapumerroilla, joihin ravun on helppo mennä, mutta joista rapu ei löydä tietään ulos. Merrat lasketaan ravuille mieluisten kivikoiden ja penkanreunojen läheisyyteen. Rapumerrat voidaan laskea veneellä etäämmäs rannasta tai heittää rannalta sopivaan paikkaan. Rapumerta tulee merkitä vähintään 5 cm vedenpinnasta ulottuvalla koholla ja merrat tulee merkitä ravustajan nimellä sekä yhteystiedoilla. Rannalta ravustaessa mertojen narut voidaan kiinnittää esimerkiksi rantapuihin.

Merta tulee laskea veden pohjaan tasaisesti. Jos merta on irti pohjasta, rapu yrittää päästä syöttiin käsiksi lyhyintä tietä eli merran alakautta eikä merran päissä sijaitsevista nieluista. Rapumertojen syöttinä käytetään tavallisesti vaalealihaista kalaa, kuten esimerkiksi särkeä. Rapu ei kuitenkaan syö pilaantunutta kalaa, joten täkykalan tulisi olla tuore tai pakastettu. Mikäli kalaa ei ole saatavilla ravuille kelpaa myös esimerkiksi lihapullat ja valmis syöttirae.




 

Kokoon taittuvat Ahti -rapumerrat vievät vain vähän säilytystilaa ravustuskauden ulkopuolella. Ahti -rapumerroissa on valmiina syöttipussi, jolloin ravut eivät pääse syöttiin helposti käsiksi. Syöttipussi ansiosta ravut eivät pääse helposti syöttiin käsiksi ja merran pyyntiteho säilyy pidempään. Ahti Jousimerta on vetoketjulla avattava rapumerta. Jousimerrassa on erikoisrakenteinen nielu, josta saalis ei karkaa. Jousimerta toimii myös täkykalalle! Ahti Supermerrassa on tasainen pohja ja tukeva metallikehikko, jotka painavat merran tiukasti pohjaa vasten, joten rapu pääsee helposti kiipeämään sisään. Supermerran nielu sulkeutuu täysin, joten rapujen on mahdoton paeta. Merran suuri koko takaa hyvän saaliin. Myös suuren suosion saavuttanut Aapo kalatupa on osoittautunut erinomaiseksi rapumerraksi!

Jos rapuja haluaa kerätä esimerkiksi rapujuhlia varten suuremman määrän, voidaan rapuja säilyttää sumpussa. Ravut säilyvät sumpussa useita päiviä, jopa muutaman viikon ajan. Valikoimastamme löydät laadukkaat sumput, mutta myös esimerkiksi katiskassa voi säilyttää rapuja.

Rapujen hyvinvoinnin kannalta olennaista on, että vesi pääsee jatkuvasti vaihtumaan ja rapuja säilytetään sen verran syvällä vedessä, että lämpö ei rasita rapuja. Usein laiturin alla on hyvä, viileä paikka sumpulle. Pidempiaikaiseen säilytykseen ravuille tulee laittaa tarjolle myös ruokaa. Ruuaksi käy kala, kasvikset tai lepän lehteviä oksia.

Sumppua tulee pitää muutaman metrin syvyydessä, lämpimässä vedessä jopa syvemmällä, jotta ravut eivät rasitu veden lämmön vuoksi. Esimerkiksi laiturin alla on suojaisaa, eikä aurinko pääse lämmittämään sumppua. Sumppuun voi laittaa ravuille ruuaksi perunaa, porkkanaa, perunan varsia tai jopa kalaa.



 

Vastuullinen ravustaja

Ravustajilla on vastuu rapuruton leviämisen ehkäisystä, sillä ihminen on ruton merkittävin levittäjä. Rapuruttoa ei enää saada hävitettyä, ellei koko vesialueen rapupopulaatio häviä. Rapuruttoa ehkäistään ravustusvälineiden kuivaamisella, desinfioimisella tai pakastamisella ennen niiden siirtämistä vesistöstä toiseen.

Ahti Jousimerta ja Ahti Supermerta desinfioidaan kuivaamalla niitä saunassa 60 asteen lämpötilassa tai auringonpaisteessa vähintään viiden tunnin ajan. Myös pyyntiveneen tulee antaa kuivua hyvin auringossa ennen siirtoa toiseen vesistöön. Talviaikainen ravustusvälineiden säilyttäminen ulkolämpötilassa hävittää rapuruttoitiöt. Rapumertojen syöttikalat tulee aina pyytää samalta vesialueelta, jossa aiotaan ravustaa. Muualta pyydetyt syöttikalat tulee pakastaa. Rapuja saa sumputtaa ainoastaan samassa vesistönosassa, josta ne on pyydetty.
 

Perinteinen rapujen keitto-ohje

Muutama nyrkkisääntö rapujen keittämiseen:

• Käytä vain eläviä rapuja, sillä kuollut rapu pilaantuu lyhyessä ajassa.

• Rapuja kannattaa varata 12-15 kappaletta syöjää kohden.

• Rapujen keitinkattilan on oltava tarpeeksi suuri, vesi oikeasti kiehuvaa ja ravut tulee tiputtaa veteen yksi kerrallaan, jotta vesi ei pääse jäähtymään välissä. Näin vältetään rapujen turhaa kärsimystä.

• Suola mitataan aina vesimäärän, ei rapujen lukumäärän mukaan. Karkeaa merisuolaa käytetään 35-40 grammaa vesilitraa kohden.

• Rapujen keittoaika lasketaan siitä, kun vesi alkaa kiehua kunnolla uudelleen.

Rapujen keitto-ohje neljälle ruokailijalle:

• n. 50 rapua

• 6 l vettä

• 2 1/4 dl karkeaa merisuolaa

• 6−7 sokeripalaa

• Reilusti kruunutilliä

Keitä ravut riittävän suuressa kattilassa (esimerkiksi 10 litraa), jotta ravut peittyvät hyvin liemeen. Lisää kiehuvaan veteen suola, sokeri ja 1/3 tilleistä varsineen. Kiehauta vesi uudelleen poreilevaksi niin, että suola liukenee veteen.

Huuhtele ravut. Vaihda veteen tuoreet tillit ja upota ravut yksitellen kiehuvaan veteen. Valmista isoimmat ravut ensin, sillä ne tarvitsevat pidemmän keittoajan, noin 10 minuuttia. Pienempien rapujen keittoaika on noin 8 minuuttia.

Jäähdytä ravut siirtämällä kattila esimerkiksi tiskialtaaseen kylmään veteen. Vaihda samalla liemeen tuoreet tillit, apuva voi käyttää vaikkapa pihtejä. Siirrä jäähtyneet ravut liemessään jääkaappiin. Ravut ovat parhaimmillaan 6-12 tuntia keittämisestä.