Kivikangas Blogi

Vuodessa on meillä kaikilla tiettyjä kohokohtia, joulu, juhannus, vappu, syntymäpäivät, jonkun muun syntymäpäivät, mitä näitä nyt on. Ja sitten on kalastusmatka Norjaan! Olen itse kalastanut Norjassa, sekä merellä että makeassa vedessä nyt seitsemän kesää putkeen, josta pääpaino on ollut merikalastuksessa.

Nyt kesällä 2020 matkamme suuntautui edelliskesän tapaan Rolvsøyan saarelle, Finnmarkin kuntaan. Olemme todenneet paikan erittäin kalaisaksi ja saaren tuoma rauha antaa myös oman arvonsa paikanvalinnan suhteen. Saarella on paikallisen pariskunnan Runen ja Sissin pyörittämä kalastusleiri johon olemme olleet todella tyytyväisiä. Leiriltä löytyvät kaikki tarpeellinen kalojen käsittelytiloista pakastimiin ja nykyään niin tarpeelliseen langattomaan verkkoyhteyteen...

Myös majoitustilat kalastusleirillä ovat erinomaiset. Me olemme vuokranneet mökkiä nimeltä Villa Aurora, josta löytyy yöpymistilat kahdeksalle. Paikka on ollut aikoinaan kalatehdas, josta on toiminnan päättymisen jälkeen muokkautunut upea kalastusleiri. Itse matka on aina varattu suomalaisen matkatoimiston, Nordic Fishingin kautta jonka pyörittäjällä, Arilla on itsellä kymmenien kalastusmatkojen kokemus Norjan merikalastuksesta.

 

Vuosi 2020 jää varmasti historian kirjoihin Suomessakin: poikkeuksellisen leuto talvi ja ennen kaikkea Kiinasta lähtöisin oleva Koronavirus, joka on levinnyt ympäri maailman aiheuttaen ihmisuhreja sekä suuria taloudellisia tappioita. Suomen valtioneuvosto antoi 16.3.2020 tiedoksiannon poikkeuslakien käyttöönotosta ja Suomen oloissa ennennäkemättömästä yksilönvapauksien rajoittamisesta. Tällaista ei ole nähty sitten toisen maailmansodan.

Kylmäsavustus on savustustapa, jossa kala (ruoka) ensin suolataan, minkä jälkeen se kuivataan ja savustetaan matalassa lämpötilassa, esimerkiksi vanhassa jääkaappissa.

Hetki on kulunut siitä, kun Pauli setä on viimeksi kalaretkistä kertonut. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niitä ei olisi ollut, vaan kynä on ollut hieman ruosteessa. Ja nyt uuden vuoden 2020 jälkeen keli on mitä surkein. Jäille ei ole juurikaan asiaa ja veneetkin seisoo tylysti pressujen alla suojassa. Kalaa tekisi kuitenkin mieli ja itselle, niin kuin monelle muullekin, on tärkeää vaikuttaa itse miten ja mitä kalaa syö.

Nyt kerronkin hieman omasta kylmäsavustusprosessistani joka ei välttämättä ole se ainoa oikea, mutta on saavuttanut suuren suosion syöjien joukossa ja varsinkin joulunpyhinä kysyntä ylittää tarjonnan. Moni on todennut, että paluuta markettien valikoimissa oleviin kylmäsavukaloihin ei enää ole.

Edellisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt tovi, pahoittelut siitä. Pilkillä on käyty, omien laskujeni mukaan joka viikonloppu itsenäisyyspäivästä tähän päivään. Kalaa on tullut vaihtelevasti, mutta jos verrokkina käytetään muutamia viimevuosia, niin ehkä hieman mollivoittoisesti. Liekö lumettomat kirkkaat jäät vieneet kalat vakiopaikoilta. Mukaan on mahtunut silti hyviäkin reissuja jolloin saaliilla on syötetty kylläiseksi vanhemmat, veljet ja kälytkin.

Taas on tullut se aika vuodesta että elohopea on painunut aika-ajoin miinukselle ja osa vesistöistä on saanut pilkkimiehen kestävän kannen. Pelkkä ajatus pilkille pääsystä rupeaa vetämään kalamiehen suupieliä ylös. Ensimmäinen toimenpide itselläni on siirtää kesäkalastustarvikkeet varastoon ja kaivaa pilkkireput ja kairat yms. sisätiloihin varusteiden läpikäymistä varten. Yleensä hektisten keväisten pilkkireissujen jäljiltä saattaa olla varustetappioita, sotkuisia siimoja ja katkenneita vapoja repunpohjalla.

Itse aloitan huoltoprojektin sillä, että levitän koko välinearsenaalin keittiön pöydälle. Tästä voi nopeasti silmäillä mitkä vavat vaativat uuden siiman, mitkä taas selviävät uusilla solmuilla ja siiman lyhentämisillä. Tyypillisesti varaan pilkkien huoltoa varten perjantai-illan. Mikä onkaan terapeuttisempaa toimintaa kuin hektisen työviikon jälkeen istua alas, rauhoittua ja keskittyä ainoastaan pilkkeihin ja niiden solmuihin. Mukaan voi toki mahduttaa uusien tapsien tekoa, kuunnella rauhoittavaa musiikkia ja nauttia yhden tai kaksi virvoketta...

Syksy on kalastuksellisesti mahtavaa aikaa monessakin mielessä, niin pyydyskalastuksellisesti kuin aktiivivälinein. Meillä on tapana kerätä kaveriporukka ja suunnata silloin tällöin viikonlopuksi kalastamaan sinne aidan toiselle puolelle, missä ruoho on vihreämpää, tai no tässä tapauksessa ahvenet isompia.
Syksyinen ahvenen kalastus jigillä on ehdottomasti kokeilemisen arvoista ja useinkaan ei ilman saalista jää. Välineet saa suhteellisen edullisesti ja helposti tilattua tai ostettua paikallisesta kalastustarvikeliikkeestä.

No niin, nyt päästään asiaan! Eli itse kalastukseen. Maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Suomessa on hyvinkin selkeästi neljä vuodenaikaa, Vivaldilta lunttaamalla voidaan niiden todeta olevan kevät, kesä, syksy ja talvi.

Monipuolisesti harrastavalle kalastajalle se tietää hyvin erityyppisiä kalastusolosuhteita. Jokaisella vuodenajalla on oma tyypillinen kalastustapansa ja tapahtumansa jota etukäteen odottaa kuin kuuta nousevaa. Esimerkkeinä omista kuumista kausistani mainitsen helmikuisen mateen pilkinnän, keväisen ahvenen ja siian pilkinnän, keväisen hauen ja taimenen heittokalastuksen, alkukesän lohenuistelun, kesäisen kuhanuistelun, syksyisen siian ja muikun verkkokalastuksen ja vielä kerran syksyisen meritaimenen heittokalastuksen. Sykli siis kiertää vuoden ympäri, aina on suunnitelmia tehtäväksi seuraavan kalareissun osalta.

Hei, Pauli sedän kalaretket -blogi on kivikangas.fi sivustolle tekemäni blogi, jota päivitän aina kalaretkieni yhteydessä, eikä välttämättä pelkän kalastuksen, sekaan voi eksyä jahtijuttuja sekä jokunen kokkaustarina. Ehkäpä puolukan ja sienen poiminnastakin saatan kirjoittaa. Tässä julkaisussa esitetyt mielipiteet on omiani eikä se välttämättä edusta Kivikangas Oy:n linjaa.