Olen tehnyt kasvihuoneesta itselleni viihtyisän. Visuaalisesti rauhallinen ilme ja luonnonläheiset värit tehostavat rentoutumista. Vehreys saa rehottaa. Kennolevyjen ansiosta kasvihuoneesta ei tule terraariota tai näyteikkunaa. Vaikkei kasvihuone ole tien vieressä, on mielestäni kiva, että sinne ei näe suoraan sisälle, edes naapurista tai omasta pihastamme. Tämä toimii myös toisin päin, en näe ulos, ainakaan kovin tarkasti. Mitä ei näe, sitä ei ole.
Olen omassa kuplassani. Saman tien kun ovi menee kiinni, unohtuvat kotiaskareet, lasten uhmaikäkriisit, työkiireet, some, maailmalla vellovat sodat ja ilmastokriisit. Olen itseni pahin vihollinen ja minun on vaikea sulkea ajatusten virtaa. En puhu hirveästi, mutta ajattelen ja tunnen syvästi ja jatkuvasti. Stressaannun ajatuksistani ja jään murehtimaan pienintäkin asiaa päiviksi, viikoiksi, jopa vuosiksi. Melankoliaan taipuvaiselle se on joskus liikaa. Täällä kasvihuoneessa asiat unohtuvat, kuin nappia painamalla. Maailma tuntuu liian suurelta, enkä pysty vaikuttamaan asioihin kuten haluaisin. Tätä pientä maailmaa jonka olen itse luonut näiden seinien sisälle, tätä pystyn kontrolloimaan. Täällä olen itse vastuussa kaikesta, pystyn vaikuttamaan lähes kaikkeen, eikä kukaan puutu päätöksiini. Se on jotenkin lohduttava ja tarpeellinen asia. Siemenestä kasvattamani taimet kasvavat ja kehitystä on mielenkiintoista seurata. Jos jokin asia menee vikaan, se ei haittaa, sillä se ei vaikuta keneenkään muuhun. Kokeilut ja erehdykset ovat täällä täysin sallittuja ja voin tehdä mitä haluan. Työssä ja arjessa mukana kulkevat paineet onnistua ovat poissa. Tämä on leikkikenttä, joka vetää esiin sisäisen lapsen. Hän on utelias ja tiedonjanoinen, hän voi seurata muurahaisen matkaa läpi kasvihuoneen ja siirrellä kastematoja lavasta toiseen. Hän iloitsee pienistä asioista ja kokeilee ennakkoluulottomasti uusia asioita. Sisäisen lapsen vapauttaminen inspiroi ja tuo uutta näkökulmaa.
Yksi huolenaiheistani on ruoka. Lähinnä raaka-aineiden laadukkuus ja myrkyttömyys, sekä se, mistä ruoka tulee. Itse kasvatettu ruoka on mielestäni parasta, mitä lapsilleen (ja itselleen) voi tarjota. Tunnen ääretöntä ylpeyttä, kun tyttäreni napsivat suihinsa itse kasvattamiani vihanneksia, vaikka se loppupeleissä ei ole mikään kovin erityinen juttu. Mutta mitä väliä sillä on? Ylpeyden tunne on hyvä. Olen oppinut sen – itsestään saa olla ylpeä, pienistäkin asioista. Tätä me suomalaiset saisimme harjoitella aina välillä. Kasvihuoneharrastus tarjoaa minulle monta onnistumisen hetkeä, joista olen todella iloinen.
Viimeisen sadonkorjuun ja seuraavan vuoden ensimmäisen siemenkylvön väliin mahtuu muutama kuukausi aikaa. Nämä kuukaudet tuntuvat pitkiltä ja synkiltä. Pidän talvesta ja pimeydestä, siitä että voi polttaa kynttilöitä ja käpertyä viltin alle juomaan glögiä ja syömään pipareita aurajuustolla. Mutta huomaan kaipaavani kasvihuoneelle. Kaipaan sitä lämpöä, tuoksuja ja taimien hoitamista, mutta eniten kuitenkin sitä maadoittavaa tunnetta, minkä tuo tila minulle tarjoaa. Haluan upottaa kädet multaan ja ihmetellä viiniköynnöksessä kiipeävää ötökkää. Kun tämä viedään kuukausiksi pois, huomaan kyllä sen vaikutuksen. Kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, joka pahimmillaan johtaa paniikkikohtauksiin. Tämä on yllättävän yleistä. Minulle lääkkeenä toimii kasvihuone ja viherterapia. Talvella kun saa kylvää ensimmäiset siemenet, näkyy taas valoa tunnelin päässä. Henkinen hyvinvointi kasvaa samaa tahtia taimien kanssa. Miten pienestä siemenestä voikin kasvaa jotain niin suurta ja ihmeellistä?
Kun viimeiset tomaatit on kerätty, sisustan kasvihuoneesta mukavan sopen. Kynttilänvalossa on ihana istua iltaa ystävän kanssa, syöden herkkuja ja juoden lämmintä teetä. Parannellaan yhdessä maailmaa ja suunnitellaan seuraavaa kasvihuonekautta.
Viherterapian voima on uskomaton. Se tarjoaa aistiärsykkeitä jotka rauhoittavat mielen. Usein olemme kiinni menneisyydessä tai murehdimme tulevaisuutta, vaikka meidän pitäisi elää hetkessä. Mindfulnessin harjoittaminen on tärkeää mielenterveyden ja myös fyysisen terveyden kannalta, sillä ne kulkevat käsi kädessä ja vaikuttavat toisiinsa. Tietoisella läsnäololla on tutkitusti parantava vaikutus. Usein masentuneelle tai ahdistuneelle sanotaan, että ”mene metsään”. Metsässä samoilu ja puutarhan hoito ovatkin hyviä keinoja rauhoittua. Bonuksena raitis ilma ja liikkumisen tuoma fyysinen rasitus tekevät hyvää kropalle. Minulle se kaikista tärkein paikka tälle on kasvihuone, siellä on tyyntä, vaikka ulkopuolella myrskyäisi.
Linda
Lue lisää aiheesta
- Kasvihuoneista
- Kasvihuoneunelmia Kackurissa
- Kasvihuone saaressa
- Ruokaa omasta maasta, omin käsin
- Prinsessana ryytimaalla
Pomintoja
- Blumat kastelujärjestelmä kasvihuoneessa
- Parhaat kasvihuoneet
- Kasvihuoneen perustukset
- Kasvihuoneen rakentaminen ja asennus - 12 vinkkiä
