Mikä lähti joskus liikkeelle neljästä vajan takaa löydetystä saviruukusta sekä muutamasta siemenestä on nyt 15 kasvilavaa ja minikasvihuone. Kolmen vuoden ajan olen selaillut isompia kasvihuoneita verkossa ja palannut aina Juliana Premium-kasvihuoneen pariin. Eniten siinä vetosi tummuus sekä kauniit metalliosat. Kasvihuoneen ulospäin aukeava ovi on ollut ehdoton suosikkini liukukisko-oven sijaan. Lisäksi se on tarpeeksi tukeva saariston tuulisiin oloihin. Ja tällainen kaunotar tulee nyt meille!
Aloitamme yhteistyön Kivikangas Oy:n kanssa. Voin sanoa, että olen tästä ehkä himppasen innoissani! Pääsen jakamaan puutarhan tunnelmia Kivikankaan facebookissa ja blogissa. Pääpuutarhuri olen siis minä, Annika. Kaikenlaisten ideoiden toteuttajana ja kannustajana on mieheni Jaakko. Hiiri- ja myyräpartiota pitävät borderterrierit Sompa ja Pipo. Kasvatan ennen kaikkea hyötykasveja, mutta joudun myöntämään, että viime aikoina olen alkanut katsella kukkiakin vähän sillä silmällä.
Koko perhe koolla. Kävimme viime vuonna potkukelkalla katsomassa jäiden lähtöä lähiluodolla. Kevät oli jo aivan käsillä.
MUUTTO SAAREEN
Mutta peruutetaanpa vähän takaisinpäin siihen, kuinka päädyimme saareen. Kolme vuotta sitten varhain keväällä, eräänä perjantai-iltana mieheni Jaakko näytti Espoon edustalla myytävänä olevaa saaripaikkaa ja ehdotti että myisimme asunnon ja muuttaisimme sinne asumaan. Mikäs siinä, tuumasin. Sinä iltana katseltiin kuumeisesti netistä tietoa saaressa asumisesta. Kalastusta harrastavalla ystävällämme oli Itä-Helsingissä vene laskettuna ja hän lupasi viedä meidät katsomaan paikkaa seuraavana päivänä. Me jätimme saman tien tarjouksen ja se hyväksyttiin seuraavana päivänä. Onneksi emme ehtineet miettiä asiaa, sillä järki olisi saattanut voittaa. Eihän sinne mene edes tietä! Eikä se mennyt eikä se mökkikään ihan asuttava ollut. Mutta meille se on ollut paras ja ihanin paikka.
Viime vuonna saimme rakennettua viljelylaatikot valmiiksi. Näiden lisäksi puutarhasta löytyy yhdeksän lavankauluksista tehtyä pienempää laatikkoa.
MIKÄ SIINÄ PUUTARHUROINNISSA INNOSTAA
Varmasti moni, joka on kasvatellut mitä tahansa kasveja, tietää sen jännityksen, mikä syntyy pienen taimen kasvun seuraamisesta. Puutarhurointi tarjoaa jatkuvasti onnistumisia ja toisaalta pitää myös jalat tukevasti maan kamaralla, sillä kaikki ei todellakaan mene aina suunnitelmien mukaan. Puutarhurointi tuo uusia oppeja asioista, jotka ovat minulle aivan uusia. Melkein nolottaa myöntää, etten ihan oikeasti tiennyt minkä näköisestä kasvista ruusukaalit tulevat. Ne pienet pallurat ovatkin kiinni kasvin varressa! Tämä oli minulle aika yllätys, mutta tiedänpähän ensi kerralla mistä kohtaa alan tuijotella mahdollista sadon ilmestymistä.
Se kuuluisa ruusukaali. Vain yksi ruusukaaleistani kasvoi loppuun asti. Minulla meni taimet istutusvaiheessa sekaisin ja tämä yksi pääsi arvonnassa onneksi jatkoon. Ruusukaalin hyvä puoli oli myös se, että se kypsyi verrattain myöhään ja pysyi syöntikelpoisena pitkälle syksyyn.
Jollain tavalla koen puutarhuroinnin kautta yhdistäväni pisteitä oman ja aikaisempien sukujen välillä. Siitä on aika vähän aikaa, kun kotipuutarhat olivat Suomessa välttämättömyys sellaisilla pihoilla, joista maatilkku löytyi. Minäkin olen lapsuudessa saanut maistella suoraan maasta ylös vedettyjä porkkanoita ja vain harvoin niissä on ollut sen jälkeen yhtä herkullinen maku ennen kuin nyt, kun olen nostanut niitä jälleen omasta maasta.
Ehkäpä se paras asia kotipuutarhuroinnissa onkin maku. Jo pelkkä salaatti maistuu omasta maasta noin tuhat kertaa paremmalta kuin kaupasta ostettuna. En tiedä maistuuko siinä aito aurinko vai enemmänkin ylpeys omasta tekemisestä, mutta yhtä kaikki, maku on taivaallinen. Ja entä ne tomaatit… Juuri poimitut, herkulliset ja monissa eri muodoissa tulevat makeat välipalat. Kasvien kasvattelu on laajentanut meidän ruokavaliotamme aivan uusille urille samalla kun palsternakka, nauris ja raitajuuri ovat alkaneet tulla tutuiksi ruoanlaitossa.
Rakentamastani minikasvihuoneesta sain ensimmäistä kertaa kunnollista tomaattisatoa. Tätä lisää, makuelämys oli huikea!
PUUTARHA SAARISTOSSA
Saaristossa puutarhan pitäminen on pääasiassa samanlaista kuin muuallakin, mutta muutamia erojakin löytyy. Pääosa viljelylavoistani on lähellä rantaa etelään päin, sillä se on ainoa aurinkoinen paikka. Vaikka aurinkoa onkin, tuo tuuli omat haasteensa. Taimeni joutuvat jo pienestä pitäen melkoiselle koetukselle tuulen riepottaessa niitä. Ensi keväänä olenkin ajatellut rakennella jotain pientä tuulensuojaa niille.
Saaristossa kevät alkaa myöhemmin kylmän meriveden vuoksi. En ollut tajunnut sitä ennen kuin aloin seurata puutarhablogeja. Vaikka olen vyöhykkeellä 1B, saatettiin pari vyöhykettä pohjoisemmasta raportoida kunnon raparperinvarsia, kun omat raparperini vasta hädin tuskin nousivat pintaan. Toisaalta hyödyn lämpimästä syksystä, kun merivesi tasaa lämpöä ja hallat eivät ensimmäisenä iske saareen.
Saaristossa merivesi saattaa joskus temppuilla. Välillä se tuo rannoille hienot määrät rakkolevää ikään kuin lahjaksi puutarhurille. Rakkolevä on hyvää typpilannoitetta kasveille. Mutta esimerkiksi vuosi sitten syksyllä merivesi nousi noin 1,10m yli keskiveden korkeuden. Se peitti kaikki lavankaulukseni ja aallokko vei mennessään kaiken mullan lavankauluksista. Olin tästä aika murheissani, mutta en vain keksi lavoille tarpeeksi aurinkoista paikkaa muualta. Viime kesänä rakensimmekin paljon jykevämmät ja korkeammat lavat, joiden raoista multa ei pääse niin helposti valumaan ulos. Katsotaan miten käy seuraavan kerran, kun merivesi nousee kunnolla.
Tämä on kolmas talvemme saaressa jäämatkan takana. Kelirikkoajat ovat olleet välillä aikamoista seikkailua, mutta hyvin olemme saaneet tavarat kulkemaan ja päässeet päivittäin töihin.
Viime vuonna toimme viimeisillä jäillä multasäkkejä saareen muovivenettä vetäen. Viikko tämän jälkeen saimme laskettua veneen ja pääsimme sillä mantereen puolelle. Vanhempi koiristamme hoitaa myyrä- ja hiirikannan harventamista. Arvatkaapa vain, kumpi näistä on se vanhempi ja fiksumpi ja kumpi on vähän nuori ja hönö?
Tässä olen minä keräämässä rantaan ajaunutta kaislaa. Ajattelin kokeilla ämäpäriperunoiden kasvattamista kaislasilpussa (pohjalla toki ravinteikasta multaa), moni on kehunut perunoiden kasvattamista oljissa. Ajattelin, että potut olisivat superpuhtaita näin kasvateltuina. Kokeilusta ei jäänyt kovin paljon kerrottavaa jälkipolville, pitäydyn vastedes mullassa!
Uusi puutarhavuosi on juuri alkanut ja ensimmäisten siementen istuttaminen on aivan käsillä. Kiireisimmillä on ollut jo chilin-siemenet muutaman viikon ajan itämässä. Viikonloppuna minäkin ehdin rauhoittua illalla siemenluettelon ääreen rastimaan tilattavia lajikkeita, joten kohta pääsen istutustouhuihin. Ihanaa alkavaa puutarhavuotta kaikille!
Saaristoelämäämme voi seurata blogistani www.saaressa.com.
Annika
Lue lisää aiheesta
- Kasvihuoneista
- Kasvihuoneunelmia Kackurissa
- Kasvihuone saaressa
- Ruokaa omasta maasta, omin käsin
- Prinsessana ryytimaalla
Pomintoja
- Blumat kastelujärjestelmä kasvihuoneessa
- Parhaat kasvihuoneet
- Kasvihuoneen perustukset
- Kasvihuoneen rakentaminen ja asennus - 12 vinkkiä
