Kolmen vartin päästä potkin potkukelkalla vauhdilla rantaan, sillä auto oli jo siellä. Neuvoin mihin peruutetaan, niin että tavarat tulisivat mahdollisimman lähelle rantaa. Kun saatiin auto parkkeerattua, alkoi auton sisuksista tulla pakettia toisensa perään ulos. Vein pulkalla perille ensimmäiset laatikot. Koko ajan oli juoksu päällä, sillä olin etäpäivällä juuri palaverien välissä ja oli kiire seuraavaan kokoukseen. No ehdin kuin ehdinkin, vaikka sydän hakkasi tuhatta, kun pääsin kotiin. Kunto ei ole kyllä huipussaan, eikä kipeänä oleminen kai paranna asiaa. Onneksi pahin flunssa on jo takanapäin!
Pikkupaketeissa oli kasvihuoneen hylly, pöytä, lämmitin ja starttipaketti. Mietin vähän, miten selviän neljä metriä pitkän laatikon tuomisesta, mutta todellisen ongelman muodostaisi lasipaketti. Lasit painoivat yli 300 kiloa ja ne olivat yhdessä paketissa. Meillä ei ole tällä hetkellä mönkijää, joten moottorivoimaankaan en voisi nyt luottaa.
Kuljetuksen painavin osio. Onneksi olemme juuri saaneet nauttia pakkasjaksosta, niin ainakaan ei tarvitse pelätä, että jäät ei kestäisi 300 kg:n painoa.
Kuinka ollakaan neljä metriä pitkä paketti kulki saareen todella vaivattomasti! Muovinen kelirikkoveneemme on todellinen kuljetuksen maisteri ja tuhattaituri. Ensin pikkupaketit ja sitten pitkät paketit, jotka sisälsivät rungon metalliosia. Laseja veneellä ei kuitenkaan saisi maihin, joten siihen pitäisi keksiä muuta. Pikkuveneemme laidat eivät ehkä kestäisi painoa ja totta puhuen, en tiedä miten saisimme lasipaktin nostettua pulkaan. Kuljetin kaiken muun illalla rannasta maihin, mutta lasit jäivät mantereen puolelle odottamaan parempaa hetkeä ja lisää lihasvoimaa, eli Jaakkoa.
Monitoimikelirikkovene elementissään. Koirat samoin, ne rakastavat reuhata jäällä toistensa kimpussa.
KASVIHUONELASIEN KULJETUS
Sunnuntaina aamulla kävimme lasien kuljetusongelman kimppuun. Mietimme Jaakon kanssa, että nostaisimme lasit mäkihyppysuksien päälle ja koittaisimme vetää ja työntää lastin saareen. Tai tätä ainakin yrittäisimme. Varasuunnitelmaa emme olleet vielä keksineet, mutta asia kerrallaan!
Saimme uitettua potkukelkan sukset lasien alle. Jaakko laittaa suksisiteiden ”jarrujen” väliin kepit, jotta ne eivät jarruttaisi matkaa.
Se liikkuu! Uskomatonta kyllä, meidän erikoissuunnitelma toimi! Piti vain pitää huolta, että sukset pysyvät lastin alla!
Koirat tulkitsevat tauon tarkoittavan, että he saavat namia. Ja eivät ole kovin väärässä…
Niin vain saatiin lasit saareen asti! Oikeasti vedimme ne sinne yhdessä. Minä työnsin ja Jaakko veti. Kuvan ottamisen ajan sain hetken raahata lastia itsekseen. Se liikkui niinkin, hitaasti kyllä, mutta kuitenkin!
Saaren päässä viimeinen pinnistys oli saada lasti ylös rantakalliota turvallisesti maankamaralle. Tiesimme, että tämä ei onnistuisi käsipelillä, mutta saaressa meillä on kauhakuormaaja. Sidoimme koko kuljetustelineen kauhaan kiinni ja Jaakko alkoi hiljalleen peruuttaa. Tässä kohtaa kiitämme Kivikangasta ERITTÄIN hyvin tehdystä kuljetuspakkauksesta. Kuvassa kallio ei näytä kummoiselta, eikä se pitkä olekaan. Sen verran siinä on kuitenkin jyrkkyyttä, että heppoisemmin tehty kuljetussuoja olisi todennäköisesti hajonnut. Mutta näin on koko kasvihuone saaressa. Kuljetushomma sujui mallikkaasti aina päivän sopimisesta, Kaukokiidon aikataulujen pitämisestä pakettien nosteluun ja kuljetukseen. Seuraava rasti kasvihuonepuuhissa onkin sitten ilmojen herralla. Nimittäin, koska lumet sulavat, routa lähtee ja päästään tekemään perustuksia!
ARTISOKAT UUSIIN PURKKEIHIN
Taimipuolella tapahtuu hiljalleen. Latva-artisokat itivät hienosti ja nyt niillä alkaa olla jo sirkkalehtien jälkeisiä lehtiä. Päätin koulia ne omiin purkkeihinsa ennen kuin ne kasvavat liian isoiksi.
Olohuoneen matto on koiraperheeseen täydellistä muovimateriaalia, joka ei vähästä säikähdä. Niinpä teen taimihommatkin suoraan sen päällä, toki sanomalehti suurimman osan irtomullasta.
Latva-artisokan taimet ovat mielestäni jotenkin todella suloisia. Ne ovat kovin vantteria pienestä pitäen. Tällä kertaa kasvatuksessa on Green Glope. Katsotaan, ehtiikö se isommaksi kuin viimevuotinen lajikkeeni.
Kasvihuonelämmitin pääsikin heti toimeensa. Asuntomme lämpenee muutamalla patterilla ja kasvien paikka ikkunan äärellä voi olla välillä aika kylmä. Lämmitin on hyrrännyt parina aamuna mökin tuon kulman lämpimaksi. Todella nopea lämmitin ja levittää lämmin hyvin näin kotioloissa!
Pidän pientä puutarhakirjaa, johon yritän muistaa kirjoittaa heti, mitä olen kylvänyt milloinkin. Katselin viime vuoden aikatauluja ja huomaan, että olen vähän jäljessä. Mutta ehkä niin on parempikin, sillä vuosi sitten huhtikuussa meinasimme hukkua taimiin. Tänä vuonna yritän olla järkevä taimien määrän kanssa. Nyt laitoin itämään lehmänpapua, yhtä lajiketta basilikaa, tomaattipaprikaa, munakoisioa ja paikkausidätyksen chiliä, sillä edellisestä idätyksestä lähti vain kaksi d’Espelette-lajikkeen chiliä. Hiljalleen alkaa olla aika laittaa loput paprikat ja kohta tomaatitkin, kunhan vain on lisävaloa käytössä.
Mukavia kevätkylvöjä!
Annika
Lue lisää aiheesta
- Kasvihuoneista
- Kasvihuoneunelmia Kackurissa
- Kasvihuone saaressa
- Ruokaa omasta maasta, omin käsin
- Prinsessana ryytimaalla
Pomintoja
- Blumat kastelujärjestelmä kasvihuoneessa
- Parhaat kasvihuoneet
- Kasvihuoneen perustukset
- Kasvihuoneen rakentaminen ja asennus - 12 vinkkiä
