Tässä artikkelissa syvennymme kuhan kalastukseen erityisesti uistelun ja jigikalastuksen näkökulmasta, tutkimme kuhan elintapoja eri vuodenaikoina ja annamme kattavat vinkit, kuinka voit onnistua saamaan elämäsi kuhasaaliin.
Tässä blogiartikkelissa sukellamme jigikalastuksen maailmaan, käyden läpi kaiken olennaisen aina jigivälineiden valinnasta, parhaisiin jigeihin eri kalalajeille. Olipa kyseessä sitten ahvenen narraaminen matalasta lahdesta tai kuhien jallittaminen syvistä vesistä, tämä teksti tarjoaa sinulle tiedot, jotta voit nostaa kalastuskokemuksesi seuraavalle tasolle!
Tainnuta ja verestä kala mahdollisimman pian pyytämisen jälkeen. Tällä minimoidaan kalan kärsimykset, kala säilyy pidempään ja sen liha pysyy kiinteämpänä ja maukkaampana.
Älä katkaise kylmäketjua. Mitä nopeammin kalan saa kylmään, sitä kauemmin se säilyy hyvänä. Parhaiten kala säilyy nolla-asteisessa ympäristössä.
Kala kannattaa myös perata mahdollisimman pian pyynnin jälkeen. Huuhtelu perkauksen jälkeen lisää kalan säilyvyyttä.
Valmiiksi käsiteltyjä kaloja ei kannata kosketella ylimääräistä, jotta käsistä ei siirry bakteereja kaloihin. Muista pitää huoli myös kalankäsittelyvälineiden ja -alustojen hygieniasta.
Pidä lähtökohtana kalastukselle, että otat kalaa vain sen verran kuin tarvitset. Pyydyskalastuksessa esimerkiksi katiskat ja rysät mahdollistavat saaliin valikoimisen ja ylimääräisten kalojen vapauttamisen vahingoittumattomana.
Kalan säilöntä on ollut tärkeä osa ihmisen ruokahuoltoa jo vuosisatojen ajan. Jo antiikin aikana käytettiin suolaa kalan säilönnässä. Suola poisti kosteuden kudoksista ja esti bakteerien kasvun, mikä piti kalan tuoreena pidempään. Myöhemmin Euroopassa suola oli kallista, ja sitä alettiin käyttämään säästeliäästi. Sen seurauksena savustaminen ja kuivaaminen yleistyivät. 1800-luvulla kehitettiin säilykkeet, mikä mullisti kalan säilönnän, sillä säilykekalaa voitiin säilyttää huoneenlämmössä pitkiä aikoja.
Sen sijaan kalan käsittely saatetaan mieltää vaikeaksi tai vaivalloiseksi tehtäväksi –täysin turhaan. Tässäkin tapauksessa jokainen on joskus aloittelija ja vain harjoitus tekee mestarin. Herkästi pilaantuvana elintarvikkeena kalan käsittelyyn ja kylmäketjuun kannattaa kiinnittää hieman huomiota.
Jossain vaiheessa väsyin siihen, että muutaman vuoden välein oli hankittava uudet paistinpannut, sillä edellisistä oli alkanut pinnoite irrota. Useimpia paistinpannuja ei saisi käyttää sen jälkeen, kun pinnoite on vaurioitunut. Pinnoitetuista pannuista voi irrota haitallisia aineita, kuten PTFE:tä. Halusin uudet erilaiset pannut vanhojen tilalle – sellaiset, joita ei tarvitsisi uusia muutaman vuoden päästä.
Työkaveri kysyi, olenko koskaan kokeillut hiiliteräspannua. En ollut kokeillut, mutta olin kyllä kuullut sellaisista. Muistin kuulemastani ainoastaan sen, että pannu piti rasvapolttaa. Ajatus kääntyi heti keittiöni seinällä roikkuvaan valurautapannuun. Koin sen käytön hankalaksi, samoin ajatuksen rasvapoltosta. Työkaveri kuitenkin kertoi niin houkuttelevasti hiiliteräspannujen hyödyistä, että päätin antaa sille mahdollisuuden.
Vielä ehtii ravustamaan ja saamaan saksiniekkoja juhlapöytään. Ravustus on helppoa ja mukavaa ajanvietettä, jota voi harrastaa otollisissa paikoissa myös ilman venettä. Ravustus sopii koko perheen harrastukseksi ja erityisesti perheen pienimmille se on usein jännittävä kokemus saksiniekan erikoisen ulkonäön vuoksi!
Hellekesän ykkösaktiviteetiksi on viime vuosina noussut SUP-lautailu. Sana SUP tulee englanninkielisestä termistä stand up paddle (suomeksi seisaallaan melominen). Suppailu sopii kaiken ikäisille aiemmasta harrastetaustasta riippumatta. SUP-lautailu kehittää tasapainoa, parantaa kehonhallintaa, kohentaa ryhtiä ja aktivoi keskivartalon lihaksia. Suppailu on turvallista liikuntaa kokemattomallekin liikkujalle, sillä se ei rasita niveliä. Välttävä uimataito onkin lajin ainut vaatimus.
Suppailun ei kuitenkaan tarvitse olla hikiliikuntaa, vaan harrastuksen voi aloittaa rennosti: laudan päällä voi ottaa aurinkoa, venytellä, joogata, retkeillä tai vaan tutustua lähivesiin uudesta näkökulmasta. Suppailemalla koet tututkin vesistöt uudella tavalla, pääset lähemmäksi vettä ja myös niihin paikkoihin, joihin veneellä ei ole asiaa. Suppailla voi myös koiran kanssa ja moni koira aidosti haluaa laudalle mukaan retkeilemään!
Katiskakalastus on vaivaton ja edullinen kalastusmuoto, jolla saa kalaa vuoden ympäri. Tavallisimpia katiskakaloja ovat ahven, hauki, särkikalat sekä talviaikaan made. Katiska antaa saalista myös kokemattomammalle pyytäjälle.
Katiskan etuna on se, että kalat säilyvät tuoreina ja se mahdollistaa valikoivan kalastuksen. Kalastaja voi valikoida mitä kaloja ottaa ja vapauttaa loput kalat vahingoittumattomina takaisin veteen.
Aika usein kysellään, voiko Blumat automaattikastelulaitetta käyttää puutarhan lavassa, montako anturia laitetaan kasvusäkkiin, minkä kokoisen järjestelmän vähän suurempi kasvihuone vaatii jne. Käydäänpäs siis seuraavaksi vähän näitä asioita läpi. Olen aiemmin kirjoittanut Blumatin toimintaperiaatteesta ja käyttöönotosta täällä.
Oletko kotikeittiössäsi piileskelevä kala-aterioiden mestariloihtija, tai ehkä sinulla on takataskussa hyväksi todettu kalaruoka arkeen? Vai oletko sittenkin luonnossa viihtyvä nautiskelija, joka paistaa saaliinsa nuotiolla? Olit minkälainen kalakokki tahansa, voit osallistua Kalasafka – reseptikilpailuumme.
Karppikalojen lahkoon kuuluvia särkikaloja on meillä Suomessa 19 lajia. Näistä tavallisimmat ovat esimerkiksi särki, lahna, säyne, ruutana ja suutari. Paikallisia eroja lajien esiintyvyydessä toki on ja esim. turpaa, miekkasärkeä ja pikkuista allikkosalakkaa tapaa vain tietyissä vesistöissä. Särjet ovat kaikista kalaheimoista runsaslajisin ja se hyötyy vesien rehevöitymisestä. Suurin osa särkikaloista ovat sopeutuneet sameisiin, vähähappisiin vesiin, joissa on paljon kasvillisuutta.
Pölyttäjistä, pölyttäjäkadosta ja pölyttäjien vaikutuksesta jokaisen ihmisen arkeen soisi puhuttavan enemmän. Käytämme ja kulutamme päivittäin tuotteita, joiden olemassaolosta meidän tulisi kiittää ensisijaisesti pölyttäjiä ja luontoa. Kivikangas täyttää tänä vuonna 40 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi haluamme nostaa nämä hyödylliset hyönteiset ansaitsemalleen jalustalle.
Jokaisen kasvihuoneen mukana lähetämme kasvihuonekansion, joka sisältää muun muassa infoa siitä, miten meistä jokainen voi auttaa pölyttäjiä ja omilla valinnoillamme vaikuttaa pölyttäjäkadon pysäyttämiseen. Mukana on myös pölyttäjäystävällisten kukkien siemeniä. Toivomme, että nämä siemenet kylvettäisiin sopivaan paikkaan omaan pihaan tai vaikka mökille. Tavoitteena on herätellä miettimään omaa luontosuhdetta ja sitä, miten arkiset pienet valintamme vaikuttavat paitsi paikallisesti, myös laajemmassa mittakaavassa.
Pienten taimien tuenta onnistuu tukikeppejä hyödyntäen, mutta entäs sitten, kun taimet kasvavat ja ne pitäisi saada sidottua kasvihuoneen kattoon? Tähän löytyy useita eri vaihtoehtoja ja jokaisella on omat tapansa hoitaa homma. Monet eri hyötykasvit tarvitsevat tuen pysyäkseen pystyssä. Tavallisimpia kasvihuoneessa kasvavia tuettavia lajeja ovat tomaatit, kurkut, pavut ja melonit. Myös köynnöstävä malabarinpinaatti tarvitsee verkon tai langan, jota pitkin kiivetä.
Tiedättekö sen tunteen, kun sisuskalut pyörähtävät uuteen järjestykseen pelkästä ihastuksesta? Sen tunteen, joka ei lakkaa polttamasta, vaikka aviopuoliso rinnallasi yrittäisi puhua järkeä. Tunteen, joka vain pahenee luonnon heräillessä kevään lämpöön siemenpussien rahistessa kutsuvasti. Se on menoa, kun tunne on asettunut jäädäkseen – minä haluan kasvihuoneen.
Minulla rakkaus harteikkaisiin tummanpuhuviin Juliana-huoneisiin iski kevätmessuilla useampi vuosi sitten. Voisin käyttää vaikka korkokenkiä, eivätkä raamit silti jäisi varjooni! Korkeus huimasi päätä ja lukemattomat mahdollisuudet täyttivät mieleni. Silti mietin, ehkä sitten joskus.
Vene lipuu rauhallisesti yön hiljaisuudessa matalassa lahdessa. Pimeyden rikkoo valo, jolla tuulastaja kartoittaa vesistön pohjaa. Kalat eivät karta valoa, mutta ylimääräinen veden liike, kuten veneen aiheuttamat aallot, saavat ne poistumaan paikalta rivakalla pystön heilahduksella.
No hei vaan taas.. Anne tässä. Piti oikeen luntata, mitä mä oon viime kerralla kirjoittanut.. Mullahan tais olla keväällä joku tehtävälista, minkä kaikki osaset piti olla tehtynä syksyllä.. No eipä se mennyt ihan niin.. Ja toisaalta tais tulla tehtyä paljon sellaista, mitä ei pitänyt.
SUP-direktivet angående fiskeredskap innehållande plast kommer i högsta sannolikhet inte att vara nyttigt för miljön, utan snarare skadligt. Jag kommer snart att berätta varför, men först vill jag att du ska veta orsaken till att jag tar ställning till frågan.
Nu kommer jag inte att se på detta ur företagssynvinkel, utan ur ett miljö- och klimatförändringsperspektiv. Om du inte känner mig vet du antagligen inte att miljöaktivism ligger nära hjärtat för mig, så jag tar denna fråga på allvar. Innan jag förstod vad detta direktiv handlade om, lät det som en bra sak. Bra att avfallet samlas in och sorteras, tänkte jag. Men då man går djupare in i detta, är det inte riktigt så enkelt.
SUP-direktiivi koskien muovisia kalastustarvikkeita tulee todennäköisesti olemaan ympäristölle haitaksi, eikä hyödyksi. Kerron pian miksi, mutta ensin tulee pieni pohjustus.
Voisi kuvitella, että minulla on oma lehmä ojassa, kun puutun tähän asiaan. En nyt käsittele asiaa Kivikankaan, enkä minkään muunkaan kalastustarvikkeita myyvän yrityksen kannalta, vaan puhtaasti ympäristön ja ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Jos et tunne minua, et varmaan tiedä, että luonnonsuojelu ja ympäristöaktivismi ovat todella lähellä sydäntäni, joten otan tämän asian vakavasti. Ennen kuin ymmärsin, mistä tässä direktiivissä on kyse, se kuulosti hyvältä asialta. Hienoa, että jätettä kerätään ja lajitellaan, ajattelin. Mutta kun asiaa miettii syvemmin, se ei olekaan näin yksinkertainen.
Talvikasvihuone on ollut nyt käytössäni 2,5 talvea. Puolikas tulee siitä, että kasvari valmistui helmikuun aikana, joten osa talvesta oli jo takanapäin. Kasvihuoneesta on ollut niin paljon iloa, että voin lämpimästi suositella sen rakentamista! Omalla talvikasvihuoneellani on kolme käyttötarkoitusta.
Heinäsorsa on erittäin monipuolinen riista, joka taipuu moneksi. Tässä ohjeessa käytän heinäsorsan rintaa käytännössä naudan sisäfileen tapaan. Kantarellit ja puolukat tekevät annoksesta syksyisen maukkaan. Tämä ruoka sopii yhtä hyvin niin arkeen kuin juhlaankin!
- Ville
Ensin täyttyi kaikki kodin ikkunoiden edustat. Sitten joka ikinen vaakapinta, jonka päälle sai viriteltyä kasvivalon. Kyse on tietenkin taimikasvatuksesta. Hyötykasvi-innostuksen kasvaessa, lähti myös esikasvatus vähän lapasesta. Mutta sen sijaan, että olisin vakavasti harkinnut esikasvatettavien taimien määrän vähentämistä, aloin tähyillä yhä enemmän kasvihuoneelle päin. Sehän on jo alkuvuonna mitä parhain taimikasvattamo, mutta vain päivisin. Yöllä lämpötila laskee pakkasen puolelle, eikä 13 neliöisen lasisen kasvihuoneen lämmittäminen tomaattien ja chilien vaatimiin lämpötiloihin vaikuttanut järkevältä. Mutta entäpä jos kasvihuoneen sisälle rakentaisi pienemmän kasvihuoneen, jossa olisi hyvä eristys? Testattavahan se oli! Syntyi talvikasvihuone, joka on ollut pari talvea ahkerassa käytössä.
Vuodessa on meillä kaikilla tiettyjä kohokohtia, joulu, juhannus, vappu, syntymäpäivät, jonkun muun syntymäpäivät, mitä näitä nyt on. Ja sitten on kalastusmatka Norjaan! Olen itse kalastanut Norjassa, sekä merellä että makeassa vedessä nyt seitsemän kesää putkeen, josta pääpaino on ollut merikalastuksessa.
Nyt kesällä 2020 matkamme suuntautui edelliskesän tapaan Rolvsøyan saarelle, Finnmarkin kuntaan. Olemme todenneet paikan erittäin kalaisaksi ja saaren tuoma rauha antaa myös oman arvonsa paikanvalinnan suhteen. Saarella on paikallisen pariskunnan Runen ja Sissin pyörittämä kalastusleiri johon olemme olleet todella tyytyväisiä. Leiriltä löytyvät kaikki tarpeellinen kalojen käsittelytiloista pakastimiin ja nykyään niin tarpeelliseen langattomaan verkkoyhteyteen...
Myös majoitustilat kalastusleirillä ovat erinomaiset. Me olemme vuokranneet mökkiä nimeltä Villa Aurora, josta löytyy yöpymistilat kahdeksalle. Paikka on ollut aikoinaan kalatehdas, josta on toiminnan päättymisen jälkeen muokkautunut upea kalastusleiri. Itse matka on aina varattu suomalaisen matkatoimiston, Nordic Fishingin kautta jonka pyörittäjällä, Arilla on itsellä kymmenien kalastusmatkojen kokemus Norjan merikalastuksesta.
Ympäristöystävällinen puutarha on minusta kaiken A ja O. Varsinkin jos kyseessä on keittiöpuutarha, jolloin ravinteikas multa, onnistunut pölytys ja myrkytön ravintoketju ovat hyvin tärkeitä asioita. Entä voisiko taimikasvatuksessa hyödyntää kotoa löytyviä esineitä, jopa roskia? Tässä 10 vinkkiä ekompaan hyötyviljelyyn. Vaikka et haluaisi itsellesi kierrätyspuutarhaa, saa silti luonnon arvostaminen näkyä tekemisessä.
Taimien esikasvatus on todella antoisaa! On mielenkiintoista seurata itäviä siemeniä ja kasvavia taimia, sadonkorjuusta puhumattakaan. Milloin siemenet kannattaa kylvää? Esikasvatuksen ajankohta riippuu ihan siitä, missä olosuhteissa taimikasvatus tapahtuu. Jotkut aloittavat esikasvatuksen todella aikaisin, jolloin tarvitaan valot taimikasvatukseen. Leveyttä ja korkeutta kasvavat taimet tarvitsevat myös paljon tilaa. Jos siirrät taimet jo keväällä lämmitettyyn kasvihuoneeseen, voit aloittaa taimien esikasvatuksen aikaisemmin. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta lämmittää kasvihuonetta, kannattaa siemenkylvöt tehdä myöhemmin. Korkeat tomaatintaimet voi olla hankala siirtää sisätiloista kasvihuoneeseen. Jos taimet alkavat kukkimaan sisätilöissa, joudut huolehtimaan pölytyksestä käsin. Jollekin taimille riittää ravistus, kun taas joitain pölytetään pienen siveltimen avulla. Siemenpusseissa lukee milloin mitäkin lajia ja lajiketta kylvetään. Myös me olemme tehneet kattavan kylvökalenterin.
Seinäkasvihuoneet ovat tulleet suosituiksi vaihtoehdoiksi perinteisille kasvihuoneille. Olen jo pari vuotta haaveillut pienestä seinäkasvihuoneesta tai kasvikaapista, jonka saisi terassin takaoven läheisyyteen. Näin sieltä olisi näppärä käydä hakemassa herkkuja pöytään. Isommassa kasvihuoneessa meillä kasvavat mm. tomaatit, kurkut, tomatillot, maissi ja viiniköynnös, mutta tämä pienempi olisikin tarkoitettu esimerkiksi ruukuissa kasvaville yrteille, chileille ja paprikoille. Myös terassin ruukkupuutarhan matalat tomaattilajikkeet voisivat olla siellä etenkin alku- ja loppukesällä.
Nyt alkaa olla härkäpavun satoaika, ja jos kasvihuoneesta löytyy vielä tomaattiakin, kannattaa kokeilla tätä herkullista keitto-ohjetta! Tämä resepti tuli joskus vastaan somessa. Kirjoitin sen silloin lapulle, enkä nyt valitettavasti muista kenen tekemä ohje tämä oli. Muokkasin sitä hiukan ja ai että, tästä tuli hyvää. Keitosta tulee vegaaninen, kun käyttää kasvipohjaista voita ja kermaa (jokseenkin itsestään selvää, mutta anyway). Minä tein tätä keittoa ensimmäisen kerran keväällä, joten käytin viime vuoden pakastettua satoa. Tiesitkö, että kirsikkatomaatit voi pakastaa kokonaisena ja käyttää sitten lämpimiin ruokiin? Joten jos tomaattisoseenkeittämiskiintiösi on täysi, säilö tomaatit tuoreena pakastamalla.
Onko sinulla suunnitelmissa tehdä vanhoista ikkunoista itsellesi kasvihuone? Hieno homma, kierrätys kunniaan! Vanhoista ikkunoista tehtyä kasvihuonetta voi myös soveltaa ja tehdä siitä esimerkiksi eräänlainen kesähuone. Vaikka vanhoista ikkunoista tehty kasvihuone ei välttämättä kestä aikaa, on se uniikki ja persoonallinen. Ota suunnittelussa huomioon ainakin kasvihuoneen koko, perustukset, sijoitus, budjetti, ikkunoiden kunto ja kattomateriaali. Tässä muutamia vinkkejä:
Välillä jos tekee mieli oikein herkutella, on tämä kyseinen ohje aivan täydellinen. Tämä ohje on varmasti koko perheen mieleen, vauvasta vaariin. Kalanugetit sopivat mainiosti käytännössä minkä tahansa lisukkeen kanssa, näillä voi vaikka täyttää tortillat, niistä voi tehdä hampparin, dipata mausteiseen majoneesiin ja maistuvat aivan varmasti myös ihan sellaisenaan. Parasta ohjeessa on se, että tähän sopii käytännössä mikä tahansa kala.
- Ville
Marinoitu punasipuli sopii mainiosti kalaruokien kanssa ja tortillan täytteeksi. Voit myös lisätä sitä pitsan päälle tai burgerin väliin, käyttömahdollisuudet ovat rajattomat. Täytyy myöntää, että olen tässä vuoden aikana tehnyt näitä useamman kilon verran ja eipä ole tarvinnut pois heittää. Olen kokeillut lisäillä purkkeihin joukkoon chiliä, valkosipulia, laakerinlehtiä, habaneroja ja olen huomannut, että lisäsipä sinne lähes mitä tahansa niin lopputulos on se, että purkki on syöty muutamassa päivässä. Tämä on myös aika kiva lahja viedä esim. illanistujaisiin!
- Ville
Tässä herkullinen ohje vähän kevyempään ateriointiin. Itse Norjassa pyydetty (lue reissusta täältä), paistettu kissakala nautitaan pannulla paistetun hapanjuurileivän ja pinaattisen vihersalaatin kera. Vaikka tässä ohjeessa on käytetty kissakalaa, sopii tähän mikä tahansa vaalealihainen kala, kuten esimerkiksi kuha, ahven hauki tai siika. Hyvää ja terveellistä, täydellinen kevyt lounas tai iltapala ruoasta nautiskelijalle.
- Ville
Suomessa liian usein unohdetaan, että kalan kanssa voi tarjoilla muutakin kuin perunaa, joten tässäpä mainio kalaresepti kantarelliraviolilla! Suomalaiset kantarellit sopivat loistavasti yhteen kalan kanssa, ja itse suurena pastan ystävänä halusin kokeilla miten kantarelliravioli toimisi kotimaisen itse pyydetyn ahvenen kanssa. Voin todeta, että tämä ohje yllättää positiivisesti suurimmatkin perunan ystävät! Ahvenen hienostunut maku sopii loistavasti yhteen miedosti täytetyn raviolin kanssa ja lime antaa mukavan hapokkuuden ja toimii samalla “kastikkeena”.
- Ville
Jäikö savukalaa yli?
Tee vaikkapa iltapalaksi maistuvat savulohileivät! Nämä herkkuleivät kruunataan itse tehdyllä guacamolella, josta ei makua puutu. Oma ehdoton suosikki välipalaksi tai vaikkapa sunnuntaibrunssille. Tähän ohjeeseen voi käyttää mitä tahansa savukalaa. Juustoksi suosittelen jotakin suhteellisen miedon makuista juustoa, joka ei peitä guacamolen tai savukalan mahtavaa makua. Guacamolen tulisuuden voi täysin päättää itse laittamalla joko enemmän tai vähemmän chiliä.
- Ville
Pitsapohjan voi tehdä monella eri tapaa, mutta oletko koskaan koittanut tehdä sitä perunasta? Kyseessä on siis röstipohja, jonka päälle tulee ranskankermaa, kylmäsavulohta ja muita herkkuja. Tämän alkuperäinen ohje löytyy Perinneruokaa Prkl -blogista. Kotona tulee itse usein tehtyä pizzaa ja perinteisesti väsäänkin pizzan Tipo 00 jauhoista, jotka ovat normaaleja vehnäjauhoja hienompia ja antaa pizzataikinalle paremman sitkon. Pizzapohjalle löytyy useita erilaisia ohjeita, mutta tämä on ehkä yksi niistä erikoisimmista mitä olen ikinä itse kokeillut. Törmäsin kyseiseen ohjeeseen Instagramissa ja olin heti myyty idealle valmistaa pizzapohja röstiperuna tyylillä. Ohje on todella simppeli ja sanoisin, että täytteetkin on helppo korvata lähes millä tahansa, tässä kuitenkin halusin imitoida täysin löytämääni ohjetta. Röstipizza on todella ruokaisa ja sopii erinomaisesti naposteltavaksi juhliin tai arkeen.
- Ville
Tuliko kasvimaalta suuri sato valkosipuleita? Tee black garlicia!
Ai siis mikä ihmeen black garlic? Black garlic, eli musta valkosipuli valmistetaan hyvin pitkälti fermentoimalla. Eli valkosipulia kypsennetään miedolla lämmöllä, jolloin se karamellisoituu ja muuttuu mustaksi. Tämä käsittely muuttaa valkosipulin makua ja poistaa siitä kitkeryyden. Mustassa valkosipulissa yhdistyy kirpeys, makeus ja umami. Maku on hyvin aromikas. Myös koostumus muuttuu ja se on helppo painella tahnaksi pienellä lusikalla. Niille, jotka eivät tykkää valkosipulin tuomista hajuhaitoista, musta valkosipuli on erinomainen valinta, sillä käymisprosessi poistaa myös valkosipulille ominaisen hajun.
Kananugetit ovat menneen talven lumia, nämä herkulliset kalanugetit valmistuvat helposti hetkessä ja maistuvat herkulliselta! Näissä nugeteissa on käytetty tuoretta ahventa ja dippinä on aromikas black garlic majoneesi. Mikä tahansa dippi käy, valitse vain suosikkisi!
Lisukkeet voit valita vaikka omasta puutarhastasi. Tähän annokseen tuli perunaa ja kurkkusalaattia.Milloin niitä siemeniä oikein kylvetään? Kylvökalenteri on hyötyviljelijän paras kaveri. Konkareilla tämä tieto tulee varmasti jo ihan selkäytimestä, mutta varsinkin aloittelevan viljelijän kannattaa kurkata kalenterista, mitä missäkin kuussa kylvetään. Osa lajeista vaatii pidemmän esikasvatuksen ja toiset lyhyemmän. Osan voi kylvää suoraan kasvimaalle, joko heti kun maa on muokattavissa, tai sitten kun maa on hiukan lämmennyt. Muista tarkistaa siemenpussista tarkemmat ohjeet kylvön suhteen, sillä tämä lista on suuntaa antava. Kylvöajankohtaan vaikuttaa, asuuko esim. Etelä- vai Pohjois-Suomessa. Jos aloittaa kasvihuonekauden aikaisemmin lämmittämällä kasvihuonetta, voi myös aloittaa kasvihuoneeseen tulevien taimien esikasvattamista aikaisemmin. Tällöin on tärkeää käyttää kasvivaloa apuna. Katso täältä, miten kasvihuoneen voi ottaa käyttöön jo keväällä.
Kokeilin huvin vuoksi kasvattaa maapähkinää. Olin ihan varma, että kokeiluni menisi pieleen, joten odotukset eivät olleet kovin suuret. Meillä on aina kotona erilaisia pähköinöitä ja siemeniä, joita ostan luomuna. Kotona oli siis valmiiksi luomulaatuisia maapähkinöitä, joita päätin kylvää kookoskuituun. Tökkäsin pähkinät noin 1-2 cm syvyyteen. Kylvin nämä 7. maaliskuuta.
Yhtä kauan kuin olemme haaveilleet omakotitalosta, olemme haaveilleet myös omasta kasvihuoneesta ja kunnon hyötypuutarhasta. Aiemmassa kodissamme meillä oli rivitalon takapihalla kaksi pientä kasvatuslaatikkoa ja isompaan pihaan halusimme enemmän kasvatustilaa. Jo omakotitalomme rakennusprojektin aikana suunnittelimme tontin etelänurkalle hyötypuutarhan ja paikan kasvihuoneelle.
Minulla on nyt tosiaan vajaa 19 neliöinen Juliana Gardener kasvihuone, josta tykkään ihan todella paljon! Kasvihuone seisoo tuulisella paikalla ja viimeisen vuoden aikana niitä myrskytuulia onkin ollut aika usein. Itse asiassa tuntuu siltä, että viimeisen puolen vuoden aikana on ollut enemmän tosi tuulisia, kuin tuulettomia päiviä. Tuolla kasvihuoneessa kovaa tuulta ei huomaa, paitsi jos samalla sataa paljon vettä ja silloinhan se vesi saattaa tihkua jostain kattoluukusta läpi. Kasvihuonehan ei ole välttämättä mikään 100% vesitiivis rakennelma. Jos siitä haluaa täysin vesitiiviin, se täytyy tiivistää silikonilla ja tiivisteillä. Mutta kannattaako se?
Kevät alkaa olla jo hyvässä vauhdissa ja taimikasvatuskausi on aloitettu. Keittiösaarekkeellani kasvaa tällä hetkellä pienen pieniä taimia. Osassa on vielä vasta sirkkalehdet, kun taas toisiin on kasvanut ensimmäisiä ”oikeita” lehtiä. Tähän mennessä minulla kasvaa 8 eri tomaattilajiketta, paprikaa, pari chililajiketta, munakoisoa, pillisipulia ja sidesalaattia. Näiden lisäksi löytyy pikkuruisia palmu-, lehti-, ruusu- ja suippokaalin taimia, sekä pak choita. Ai niin, ja maapähkinää!
Vuosi 2020 jää varmasti historian kirjoihin Suomessakin: poikkeuksellisen leuto talvi ja ennen kaikkea Kiinasta lähtöisin oleva Koronavirus, joka on levinnyt ympäri maailman aiheuttaen ihmisuhreja sekä suuria taloudellisia tappioita. Suomen valtioneuvosto antoi 16.3.2020 tiedoksiannon poikkeuslakien käyttöönotosta ja Suomen oloissa ennennäkemättömästä yksilönvapauksien rajoittamisesta. Tällaista ei ole nähty sitten toisen maailmansodan.
Kylmäsavustus on savustustapa, jossa kala (ruoka) ensin suolataan, minkä jälkeen se kuivataan ja savustetaan matalassa lämpötilassa, esimerkiksi vanhassa jääkaappissa.
Hetki on kulunut siitä, kun Pauli setä on viimeksi kalaretkistä kertonut. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niitä ei olisi ollut, vaan kynä on ollut hieman ruosteessa. Ja nyt uuden vuoden 2020 jälkeen keli on mitä surkein. Jäille ei ole juurikaan asiaa ja veneetkin seisoo tylysti pressujen alla suojassa. Kalaa tekisi kuitenkin mieli ja itselle, niin kuin monelle muullekin, on tärkeää vaikuttaa itse miten ja mitä kalaa syö.
Nyt kerronkin hieman omasta kylmäsavustusprosessistani joka ei välttämättä ole se ainoa oikea, mutta on saavuttanut suuren suosion syöjien joukossa ja varsinkin joulunpyhinä kysyntä ylittää tarjonnan. Moni on todennut, että paluuta markettien valikoimissa oleviin kylmäsavukaloihin ei enää ole.
Pihasta löytyi hyvä paikka kasvihuoneelle ja siihen täydellisesti sopiva huone. Tuossa kohtaa nurmikkokaan ei ollut menestynyt, joten nyt sekin tulee samalla hoidettua kuntoon. Vielä kasvihuoneessa kerkeää nauttimaan pitkään syksyn pimenevistä illoista ja onpa ainakin ajoissa valmiina ensi kevättä ajatellen!
Hei vaan, mun nimi on Anne. Asun neljän pojan, isännän, koiran, kuuden kissan ja lehmien kans Evijärvellä.
Mä päätin tuossa lopputalvesta haluta kasvihuoneen, kunnollisen sellaisen. Mä päätin sen silloin, kun keräsin myrskyssä vanhan ja halvan kasvarin kennoja naapurin puolelta. Ihan just sillä sekunnilla. Selasin nettiä ja koska Pietarsaari on lähellä ja on tullut vuosikausia kuolattua Kivikankaan kasvihuoneita, niin käväsin myös siellä. Nappasin äitin mukaan ja lähettiin Villen tiskin taakse kyselemään paljon kysymyksiä. En tiedä niistä sitten oliko ne kaikki niin viisaita kysymyksiä, mut hyvin Ville selvis. Päädyin Juliana Gardeneriin alumiininvärisenä ja kennolevyillä. Ja koska meillä on iso piha, ni siihen isoimpaan 21,4 neliöiseen. Kivikankaan sivulla tämän kasvarin kohdalla on muuten mun ottama kuva, ihan uunituoreena, justiin pystytettynä. Eiks ookkin hyvä kuva, vaikka itse sanonkin...
Kasvihuoneen ja kasvimaan taimien hoitaminen on kivaa touhua, varsinkin silloin, kun ongelmia ei ole. Joskus niitä kuitenkin ilmestyy ihan puskan takaa. Onneksi ongelmiin löytyy yleensä ratkaisu, jos vaan osaa sitä etsiä. Ongelmat taimien kanssa voi johtua monesta asiasta; ravinnepuutoksista, liiallisesta tai liian vähäisestä kastelusta, liian rajuista lämpötilavaihteluista, tuhohyönteisistä... lista on pitkä.
Kesärulla on mainio syötävä, sillä se on täysin muokattavissa omien mieltymysten mukaan. Täytteenä voi käyttää esim. riisiä, riisinuudeleita, quinoaa, kalaa, katkaravunpyrstöjä, tofua, lihaa, broileria, soijasuikaleita tai kanamunaa. Näiden lisäksi lähes kaikki lehtivihannekset, vihannekset, hedelmät ja jopa osa marjoista sopivat rulliin. Kesärulla on raikas ja kevyt ruoka helteisenä päivänä ja helppo ottaa mukaan vaikka piknikille. Ystävien kesken ilta myös vierähtää mukavasti rullia tehden ja maailmaa parannellen. Lapsillekin maistuu, varsinkin kun saavat itse valita omat täytteet.
Kasvihuoneen pohjan voi tehdä monella eri tapaa. Joku haluaa kasvihuoneen suoraan nurmikolle tai kasvimaan päälle, kun taas jollekin laattaperustus on parempi vaihtoehto. Kasvihuoneen voi myös kasata terassille tai huoneen korkeutta voi lisätä tekemällä harkkoperustus. Mille tahansa pohjalle kasvihuoneen perustaa, kaksi tärkeintä asiaa ovat, että kasvihuoneen perustus on vaaterissa/suora ja että kasvihuoneen ankkurointi on tehty hyvin.
Oletko jo tutustunut kasvihuoneisiimme?
Tämän vuoden kasvihuonekausi alkoi omalta osaltani pääsiäisenä. Sain kasvihuoneen pestyä silloin, enkä malttanut olla viemättä ensimmäisiä taimia sinne saman tien. Seuraavana päivänä vein lisää taimia ja viikon sisällä olin uskaltanut roudata lähes kaikki taimivauvani kasvihuoneeseen. Ja kyllä kannatti! Auringonvalo tekee ihmeitä! Vaikka taimet saisivat hyvin valoa aurinkoisella ikkunalaudalla kasvivalon alla, on valon määrä kasvihuoneessa aivan omaa luokkaansa. Sen huomaa taimista, ne voivat hyvin ja kasvavat tanakoiksi.
Kevät kolkuttelee jo ovella ja pitkään odotettu avovesikausi on jälleen alkamassa. Kun järvet viimein vapautuvat jääpeitteestään, alkaa vertikaalijigaajan kulta-aika. Huhti-toukokuun taitteessa on paras mahdollisuus parantaa omaa kuhaennätystään, eivätkä tuolloin yli kymmenen kilon painoiset jättikuhatkaan ole harvinaisia. Talvihorroksesta heränneet kalat tankkaavat vimmatusti ja iskevät jigiin rajusti!!
Haaveilin vuosia kasvihuoneesta. Tänä keväänä se vihdoin toteutui! Olen kauneuden ystävä. Rakastan erityisesti kukkia. Tänä kesänä kasvihuoneessani onkin lähinnä kukkia ruukuissa. On siellä yrttejäkin, sekä muutama tomaatin taimi ja kurkkuamppeli.
Virtain Toisvesi lukeutuu yli 90 metrin maksimisyvyydellään Suomen syvimpien järvien joukkoon. Toisveden selällä näkee niin kesällä kuin talvella lähes joka päivä ammattikalastaja Pasi Luoman. Kesäisin hän liikkuu veneellä ja talvella moottorikelkalla. Pääosa Luoman saaliista nousee verkoilla ja verkkokaloista tärkein on kuha, jota Luoma pyytää kesällä avovedestä ja talvella jään alta. Toinen tärkeä saaliskala on järvien pieni hopeakylki, muikku. Sitä Luoma kalastaa verkoilla heinäkuusta jäiden tuloon, yleensä päivittäin. Saaliiksi tulee ympäri vuoden myös madetta ja haukea, sesonkiluontoisesti siikaa ja ahventa. Luoma pauloittaa verkkonsa itse ja hankkii kaikki pauloitustyöhön tarvittavat pauloitusvälineet Kivikankaalta. Mateenpyynnissä hän käyttää kalaverkkojen lisäksi katiskoita ja nekin on hankittu samasta paikasta.
Tänä syksynä on tullut kerättyä ihan kivasti sieniä; karvarouskujen lisäksi herkkutatteja, punikkitatteja ja voitatteja on löytynyt ihan kiitettävä määrä. Varsinkin kaksi ensimmäistä ovat mielestäni herkkua, pidän siitä kun malto on kiinteä ja lihaisa. Suurin osa herkkutateista meni pakkaseen (herkkutatin voi pakastaa tuoreena, kunhan sen ensin viipaloi), sillä sienikastikkeet yms. alkavat tulla pian korvista ulos. Sienisalaattia tosin teki mieli, sitä en ole koskaan ennen tehnyt.
Puutarhani oli kaivannut kasvihuonetta yhtä kauan kuin minäkin. Monen vuoden odotus palkittiin keväällä 2017, kun kasvihuoneelle aukesi paikka. Tilaa pihassa toki olisi ollut. Se kaikkein aurinkoisin ja kasvarille täydellisin nurkka oli vain jo varattu täysikasvuisille koivuille. Parikymmentä metriä korkeiden puiden kaato oli massiiviinen operaatio. Raivausta, pilkkomista ja siistimistä tehtiin loputtomalta tuntuva aika. Toukokuussa oli vihdoin aika tehdä perustukset ansarille.
Muutin nykyiseen talooni kesällä 2015. Pihalta siirretty leikkimökki oli jättänyt nurmikkoon ruman tilan ja pähkäilin arkkitehtipojalleni, että mitähän tuohonkin laittaisi tilalle. – Mikset hankkisi siihen kasvihuonetta?, sanoi poika. Aivan loistava idea! Innostuin siitä heti.
Tämä on kyllä suosikkivaiheeni – kasvihuoneen sisustuksen toteutus. Ai että! Otin oikein töistä muutaman päivän vapaata että saisin laittaa kasvarin kuntoon. Kuten kuvasta näkee, huone tarvitsee pesun, ennen sitä ei voi kyllä tehdä yhtään mitään. Kennolevyt ja profiilit on vuorattu kaikenmaailman pölyllä, varsinkin siitepölyllä, ja kädenjälkiäkin on kaikkialla. Tässä vaiheessa on turha pestä huonetta pesuaineella, huuhtelu sisäisesti ja ulkoisesti painepesurilla riittää.
Tiedättekö, kun on niitä päiviä kun tuntuu että mikään ei onnistu? Minulla oli sellainen viikko kun pystytettiin kasvihuonetta. Tai ainakin olen päättänyt syyttää sitä, koska en ole vielä valmis hyväksymään sitä tosiasiaa, että kasvihuoneen kasaaminen ei ehkä ihan ole mun juttu. Välillä kuulee ihmisten syyttävän ohjeita siitä, ettei kasaus onnistu. Mutta näin se vaan, on että ei se yleensä ole ohjeiden syy (riippuen tietenkin ohjeiden laadusta, mutta Julianan ohjeet ovat ainakin selkeät), joiltain kasvihuoneen kasaus ei vain onnistu, samalla lailla kuin joltain ei onnistu leipominen tai vaikka sudokut. Onneksi mies ei ollut hommasta moksiskaan, ja kasaaminen sujui häneltä ongelmitta. En nyt ajatellut sen suuremmin kirjoitella tähän kasvihuoneen kasaamisen vaiheista, koska siihen on olemassa asennusohjeet. Sen sijaan ajattelin jakaa nipun hyväksi todettuja vinkkejä kasvihuonetta kasaavalle.
Olet varmasti kuullut puhuttavan Man Cavesta, eli miesluolasta? Ehkä talostasi jopa löytyy sellainen. Kyseessä on siis huone tai tila, joka on pyhitetty testosteronille – paikka jossa mies saa toteuttaa itseään ja hengailla ystäviensä kanssa. Suomessakin nousevana trendinä myös naisille löytyy oma tila, She Shed, suoraan käännettynä siis naisvaja. Nainen tarvitsee omaa tilaa yhtä lailla kuin mies, ja jokaisesta huushollista olisi hyvä löytyä molemmille oma paikka, jossa ladata akkuja – mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. She Shed voi olla oma harrastehuone, huvimajan tai ison leikkimökin tapainen rakennus takapihalla tai vaikka kasvihuone. Puutarha, ja varsinkin kasvihuone onkin monelle naiselle (kyllä, miehelle myös, mutta tässä postauksessa keskitytään naisiin) hyvin tärkeä paikka. Koska olemme kaikki ihanasti erilaisia, ovat myös jokaisen tarpeet erilaiset. Joku haluaa viettää omaa aikaansa hoivaamalla kasvejaan, jollekin on tärkeä saada olla hetki rauhassa, kun taas joku kaipaa ympärilleen seuraa ja vilskettä. Kasvihuone taipuu todella moneen tarpeeseen, ja tässä listaamme, minkälainen kasvihuone sopii minkä tyyppiselle naiselle. Tunnistatko itsesi?
Kasvihuone haettiin (tai no, mies ja muksut haki, itse olin töissä) viime viikon torstaina! Viikonloppuna laitettiin perustukset kuntoon, eli kasattiin sokkeli ja valettiin se maa-ankkureista betonilla maahan kiinni. En tiedä miksi, mutta olin varautunut siihen, että se olisi ollut vaikeampaa. Kasvihuoneen pohja tehtiin jo viime vuonna, samaan aikaan lavatarhan kanssa. Siitä voipi lukea täältä. Tässä kuvasarja viikonlopun projektista:
Aikaisemmin (okei, kaaaauan aikaisemmin) mietiskelin toisessa postauksessa, mihinkä kasvihuoneeseen vanhan kasvarin vaihtaisi. Edellinen Halls Magnum 8,3 m² jäi liian pieneksi, kun hyötyvilejlykärpänen puraisi pahemman kerran. Eli vinkkinä vaan, älä hanki liian pientä kasvihuonetta. Lupaan että nälkä kasvaa syödessä, ja sitten harmitellaan kun tila loppuu kesken. Noh, päädyin 18,8 neliöiseen Juliana Gardeneriin. Päätin mennä käytännöllisyys edellä.
Tavanomaisin kalaveden hoitotoimenpide on osakaskunnan lupatulojen heittäminen järveen kalanistutusten muodossa. Valitettava usein käy kuitenkin niin, että kalanpoikaset nähdään viimeisen kerran silloin, kun ne lasketaan tankkiauton letkusta veteen. Takaisinsaanti kookkaiksi kasvaneiden kalojen muodossa jää vähäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Viime kesänä perustettiin sitten kunnon keittiöpuutarha. Lavatarhassa laatikot ovat paikallaan, mutta ei se ihan vielä valmis ole (eikä varmaan koskaan täysin valmista tulekaan). Vaikka viime kesä oli lyhyt ja viileä, niin laatikoiden kasvatit antoivat ihan kivan sadon! Perunaa, retiisiä, salaatteja, rucolaa, lehti- ja parsakaalia, mansikoita, kesäkurpitsoja, härkäpapua ja hernettä saatiin puttarhasta syödä, kun taas porkkanat eivät onnistuneet ollenkaan. Niistä tuli aivan kitukasvuisia ja aneemisia, lisäksi ne muutamat kunnon kokoiset yksilöt olivat ihan madonsyömiä. Höh. Tänä kesänä en kyllä porkkanaa kylvä. Mutta itse asiaan! Äitiysvapaalla ollessa ei juurikaan ollut aikaa blogia päivitellä, mutta nyt ajattelin kuitenkin kertoa viime kesän kuulumisia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Lavatarhan suunnitelmasta (josta kerroin aikaisemmassa postauksessa) edettiin siis vihdoin toteutukseen!
Ari Manninen
Eläkkeelle siirtyminen ei tapahdu enää niin kuin vanhassa vitsissä, että istutaan ensin pari viikkoa kiikkustuolissa ja aletaan sitten pikku hiljaa keinua. Eläkkeellä nautitaan täysin siemauksin lisääntyneestä vapaa-ajasta. Omalla kohdallani se tarkoitti kalastusharrastuksen monipuolistamista ja paluuta myös talviverkkokalastuksen pariin. Pilkkihaalari talvikalastukseen.
Ari Manninen
Mitä on mielessäsi, kun siimasi päässä teutaroi mukavan kokoinen kala? Onko tavoitteenasi napata fishie ja julkaista se netissä, vai tunnetko kielelläsi jo herkullisen kalaruuan maun? Vai unohdatko kaiken muun ja keskityt vain kalan uittamiseen haaviin? Kalan perkaus, käsittely ja verestys voi tulla myös mieleen. Saat tästä artikkelista apua näihin.
Vuoden pimein päivä on ohitse, se vietettiin torstaina talvipäivänseisauksen aikana. Mitenkään jättiloikilla ei valoa kohti lähdetä, sillä uuden vuoden ensimmäisenä päivänä päivä on 10 minuuttia pidempi kuin nyt. Mitä pidemmälle talvipäivänseisauksesta mennään, sen nopeammin päivät pitenevät alkuvuoden aikana. Helmikuun alkaessa päivä on täällä Etelä-Suomessa jo 2 tuntia ja 9 minuuttia pidempi. Sen alkaa jo huomaamaan, sillä töihin lähtiessä tai sieltä kotiintullessa ehtii jo nähdä valon välähdyksen!
Vuoden pimeimmän päivän kunniaksi kävin laittamassa vähän kynttilöitä kasvihuoneelle. Nähtyään tunnelmallisen kasvihuoneen Jaakko ehdotti, että joisimme jouluglögit huoneella. No sehän on kyllä oikein hyvä ehdotus!
Huomaan syksyn edetessä palaavani katsomaan kesäisiä kasvihuonekuvia ja pinterestissä selailen vihreiden puutarhojen runsautta. Ne ovat kuin lupaus tulevasta puutarhakaudesta ja tuovat valoa marraskuun mutavellimaan ja pimeyden keskelle. Valokuvia selatessa päätin omistaa kokonaisen kirjoituksen kasvihuoneeni oville, sillä pidän niistä valtavasti. Kasvihuoneessani ei ole liukuovet, vaan ovet aukeavat kuin mitkä tahansa ovet saranoiden varassa. Nämä ovet antavat myös paljon mahdollisuuksia tuulettamisen suhteen.
Syksyn pimeydessä on yksi hyvä puoli. Auringon laskiessa yhä aikaisemmin, voi erilaisilla koristevaloilla ja kynttilöillä luoda tunnelmaa pimeyteen!
Kasvihuoneelle olen hommannut kahta erityyppistä valoa, jotka molemmat toimivat aurinkokennolla. Tykkään aurinkokennovalojen huolettomuudesta. Lamput syttyvät tarpeen mukaan ja latailevat itsensä täyteen valoisina päivinä. Kasvihuoneeni (kuten kasvarit yleensäkin!) on sijoitettu niin, että auringon valo osuu huoneeseen hyvin, joten aurinkoenergiaa on tarjolla mukavasti. Ellei sitten luotoäiti heitä pitkää jaksoa pilvipäiviä.
Meidän asuntomme on aikaa pikkuruinen ja se ei vedä kovin montaa ruokailuvierasta. Niinpä siivosimme kasvihuoneen ruokailumoodiin, kun vierailijoita oli tulssa. Päivä oli harmaa, mutta ei onneksi sateinen. Kasvihuoneella pääsee myös lähemmäs merta ruokailemaan.
Me hommasimme kasvihuoneen keväällä, se rahdattiin jäitä pitkin vetämällä saareen alkuvuodesta. Minulla oli suuret suunnitelmat siitä, kuinka kasvihuone polkaistaan pystyyn aikaisin keväällä ja ennen kaikkea nopeasti. Ihan niinhän se ei sitten mennyt, että olisin saanut siirtää taimet kasvihuoneelle jo toukokuun alkupuolella. Suunnitelmani väliin tulivat kevään ailahtelevat kelit, elämän muut kiireet ja pari muuttujaa saarirakentamisen kanssa. Joten nyt kun olen hommannut kasvihuoneen keväällä, voin kertoa ainakin omasta näkökulmastani pari juttua, että miksi se kasvihuoneen ihanuus kannattaisi ostaa jo syksyllä!
Kaikista kuumimmat aamut alkavat olla ohi, joten aamiainen kasvihuoneessa on houkutellut jo jonkin aikaa. Sopivan hidas ja rauhallinen hetki siihen tarjoutui viime viikonloppuna, kun sain sisareni yllätyskylään! Jaakko oli reissussa ja näkisin hänet puolen päivän aikoihin kaupungilla. Vaikka nukuimme pitkään, jäi silti reilusti aikaa pieneen luksusaamupalaan!
Kasvihuoneessa on tällä hetkellä ihanan runsasta. Vihreyttä vihreyden perään, keltaisia kurkun ja tomaatin kukkia sekä punaisia pilkahduksia siellä, missä tomaatti on jo kypsymässä. Tähän runsauteen kun lisää sateiset säät, saattaa kasvihuoneeseen jäävä kosteus tuottaa ongelmia.
Päädyin rakentamaan kasvihuoneen toiseen laitaan ison kasvilavan. Olemme rakentaneet kasvilavoja pihallekin ja päätimme tehdä kasvihuoneeseen lavan samasta materiaalista. Meidän ulkona olevat kasvilavat ovat erittäin jykevät, sillä ne sijaitsevat meren rannalla ja altistuvat siksi tuulille ja merivedelle. Ensimmäisenä kasvinkasvatteluvuonna olin tehnyt lavapuutarhani lavankauluksista, jotka lähtivät liikenteeseen loppusyksyllä meriveden noustessa 1,2m normaalivedenkorkeuden yläpuolelle. Tämän kokemuksen jälkeen rakensin seuraavaksi lavat, jotka todella kestäisivät.
Kasvihuonetta rakentaessa olen päässyt tutustumaan muutamaankin uuteen raksahommaan ja yksi niistä on lattiakivien nakuttelu paikalleen. Päädyimme siis lattiamateriaalin kanssa kivilaattaan.
Nokkosletut ovat herkullisia eikä nokkosten kerääminenkään ole hankalaa. Tätä terveellistä ja ravitsevaa villiyrttiähän kasvaa suomalaisten pihojen joka nurkassa, joten sitä kannattaa todellakin hyödyntää ruoanlaitossa. Tässä ohje nokkosten käsittelyyn ja ryöppäämiseen, sekä aivan ihana nokkoslettuohje.
Vaikka kasvihuoneeni ei vielä olekaan valmis, eristys, kivetys ja kasvualtaat puuttuvat vielä, olen siirtänyt ison osan kasveista nauttimaan valosta ja lämmöstä sen suojiin. Samalla olen päässyt inventoimaan, että mitäs kaikkea kasvihuoneessa tuleekaan kasvamaan. Ja myös näkemään kasvun! Ennen huoneen pystytystä kasvit ovat olleet pikkukasvihuoneessa ja sisällä. Niitä on ollut vaikea tarkkailla, sillä kasvit ovat olleet niin tiheässä, että on ollut suorastaan hankala seurata mitä kullekin kasviyksilölle kuuluu.
Kasvihuoneen perustusten tekeminen viivästyi muun muassa kylmien kelien vuoksi. Lopulta oli pakko todeta, että jos haluasimme saada huoneen valmiiksi ennen kesälomia, niin pystytykseen tarvittaisiin ammattiapua. Kivikankaan kautta voi kysyä asennusapua ja soitinkin molemmille kavereille.
Kasvihuoneen perustukset ovat vihdoin valmiina! Siinä olikin hommaa ihan riittävästi, sillä ruuvipaaluperustus ei onnistunut kivisen maan vuoksi. Saimme yhden paalun tarpeeksi syvälle ja siiihen se jäi. Loput pyörivät tyhjää kivien tai sitten erittäin tiukan saven päällä.
Niinpä pääsimme lapiohommiin. Savi oli niin tiukkaa, että metsämaakerroksen läpi pääsemisen jälkeen lapio ei mennyt enää savesta läpi. Otin avuksi rautakangen, jolla hakkasin saven rikki ja lapioin sen sitten pois. Voin sanoa, että tämä kävi erittäin hyvin kuntosalikäynnistä!
Tällaiselle huonomuistiselle järjestelijälle päiväkirja on todellakin tarpeellinen. En muista enää edellisen vuoden kylvöajankohdista, kommelluksista tai onnistumisista paljoakaan. Aion alkaa kirjaamaan ylös mahdollisimman paljon oleellisia asioita hyötypuutarhaan liittyen, näin voin toivon mukaan oppia lisää ja välttää tekemästä samoja virheitä joka vuosi. Yritin etsiä netistä josko jossain olisi myynnissä jotain puutarhapäiväkirjaa, mutta löysin vain kalentereita johon voi merkata sään ja huomioita. Kun kerta tiedän minkälaisen päiväkirjan tarvitsen, päätin sitten tehdä semmoisen itse.
Tämä kesä mennään vielä vanhalla kasvihuoneella, mutta sitten tuleekin uusi! Kysymys kuuluukin, että mikä kasvihuone? Meidän 8,2 neliöinen Halls Magnum on palvellut meitä hyvin, mutta hän on jäänyt liian pieneksi. Vaihto suurempaan olisi siis edessä. Vaihtoehtojahan on vaikka ja kuinka, ja valitseminen ei todellakaan ole helppoa. Ihan aluksi olin ajatellut kaarikasvihuonetta ihan vaan viljelyä varten, mutta mieli on kyllä muuttunut, ja haluaisin vähän edustavamman näköisen yksilön jossa voi myös kahvitella. Sain rajattua potentiaaliset kasvihuoneet viiteen ehdokkaaseen, ja ajattelin esitellä ne tässä hyvine ja huonoine puoline.
Lumihiutaleiden putoillessa jo kolmantena päivänä peräkkäin tänne 1B-vyöhykkeelle ja öiden painuessa pakkaslukemiin, tuntui jo melkein uskomattomalle, että minä tosiaan lämmitän sähköpuhaltimella ulkona olevaa pikkukasvihuonettani. Pikkukasvihuone on lähinnä kasvilavan päälle itse tehty 3x1m kokoinen ”kaappi”, jossa on molemmilla laidoilla isot ovet. Sitä ei ihan rakennettu lämmitystä silmällä pitäen, vaan panostimme hyvään tuuletukseen. Kummankin oven molemmin puolin oli lähes sentin kokoiset raot, jotka ovat kesällä ihan hyvät, sillä niiden kautta ilma kiersi mukavasti. Eipä auttanut kuin mennä rautakauppaan ja hommata vähän järeämpää tiivistenauhaa, jolla raot saatiin lähes umpeen.
Kevät ja kesä tuntuu tulevan todella hitaasti tänä vuonna. Oli kylmä tai ei, niin oman pihan ehostus ja hyötykasviviljely pyörii päässä yötä päivää. Niin sinä kävi, että nälkä kasvoi syödessä ja nyt pitäisi laajentaa hyötypuutarhaa. Tällä hetkellä meiltä löytyy kolme viljelylaatikkoa, ja niitä tulee nyt kuusi lisää ja ne ovat aika isoja. Olen yrittänyt tehdä mahdollisimman hyvän ja valmiin suunnitelman, että voimme tehdä laatikot valmiiksi. Kun kaivinkone tulee kaivamaan vanhat istutukset pois ja tasoittamaan alustan, saamme saman tien nostaa laatikot oikeille paikoille ja kaivinkoneella täytettyä lootat mullalla. Eipähän tarvitse lapioida!
Nyt kun kevät näyttää kylmiä öitään ja suunnitelmat taimien siirtämisestä kasvihuoneeseen menivät konkreettisesti jäihin, voi hetkisen palata Kevätmessujen lämpimään tunnelmaan. Kiersimme lauantaina Jaakon kanssa lähes koko messut ja sieltähän löytyi aikapaljon ihasteltavaa! Päivän taukotankkauksena toimivat taivaalliset riisipiirakat, jotka paistettiin ja voideltiin paikan päällä sekä porvoolainen suklaatryffeli. Nam!
Karkasin töistä vähän aikaisemmin, jotta ehtisin käväistä Kevätmessuilla avajaispäivänä. Messuille sisään astuessa istahti kevätfiilis olkapäilleni, sillä messut olivat vihreyttä ja kukkia täynnä. Totesin myös, että tulen tarvitsemaan tämän pikapyrähdyksen lisäksi oikein kunnollisen, pitkän, messupäivän, sillä kaiken mielenkiintoisen kahlaamiseen menisi kyllä aikaa.
Maa oli pehmennyt sen verran, että päätimme aloittaa kasvihuoneen perustojen tekemisen viime viikon sunnuntaina. Aloitimme viime kesänä talonrakennusprojektia, erittäin hiljalleen etenevää sellaista. Teimme siis maatöitä loppukesän. Meillä on sen jäljiltä pieni kauhakuormaaja ja nyt pintamaa oli sen verran pehmeää, että se lähtisi kauhalla nätisti irti. Kuormaajasta oli tietenkin akku simahtanut, joten hommiin päästiin pienen latailun jälkeen.
Edellisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt tovi, pahoittelut siitä. Pilkillä on käyty, omien laskujeni mukaan joka viikonloppu itsenäisyyspäivästä tähän päivään. Kalaa on tullut vaihtelevasti, mutta jos verrokkina käytetään muutamia viimevuosia, niin ehkä hieman mollivoittoisesti. Liekö lumettomat kirkkaat jäät vieneet kalat vakiopaikoilta. Mukaan on mahtunut silti hyviäkin reissuja jolloin saaliilla on syötetty kylläiseksi vanhemmat, veljet ja kälytkin.
Viime vuonna kävin ensimmäistä kertaa puutarhamessuilla, eli Helsingin Messukeskuksen kevätmessuilla. Suorastaan perhosia lenteli vatsassa, sillä odotin innolla uusia inspiraatioita ja mielenkiintoisia kasveja! Sain Jaakonkin mukaan ja etukäteen vähän mietin, että mitenköhän hänen viihtymisensä kanssa käy. Hän kyllä jaksaa aika hyvin olla mukana puutarhajutuissa, mutta eivät ne aivan hänen intohimonsa ole.
Lumen tupruttaessa taivaalta olen päätynyt pyörittelemään kasvihuoneen pohjakuvaa ja suunnittelemaan mitä kaikkea kasvihuoneeseen tulee. Juliana Premium 13 m²:n koossa on tilava kasvihuone, johon mahtuu sekä kasvit että rentoa oleskelua. Pohdinnan paikka onkin kuinka paljon kumpaakin? Facebookin puolella sainkin tästä vähän kommentteja ja ne vahvistivat tunnetta siitä, että kummallekin kannattaa jättää tilaa ja tämän kokoisessa kasvihuoneessa sitä riittää!
Yhtenä iltana töiden jälkeen riemastuin, sillä bataatti oli aivan selvästi alkanut kasvaa. ”Aivan selvästi” tarkoittaa pienen pientä verson alkua, jonka erottaa juuri ja juuri paljaalla silmällä. Tai itse asiassa alkuja on kaksi. Laitoin bataattia kasvamaan ensimmäisen kerran jo viime vuonna ja alkukasvatus onnistuikin. Mutta sitten kävi niin, että minulla ei ollutkaan bataatille paikkaa kasvimaalla. Niinpä jätin sen vain kasvamaan pieneen kukkaruukkuun ja sain nauttia bataatin kauniista kukista. Syksyllä tyhjensin kukkapurkin ja yllätyksekseni löysin sieltä pienen bataatin alun ja toisesta purkista lisää. Jos ne olisivat saaneet kunnon kasvuolosuhteet, olisi niistä voinut kasvaa ihan syötävänkin kokoisia bataatteja.
Perjantaina tuli odotettu soitto Kaukokiidon kaverilta. "Olisi tulossa paketti Kivikankaalta. Olisin tunnin päästä siinä teillä, että passaako jättää se sitten pihaan?" Juu tai siis ei, sillä osoite oli vain tien laitaan. Kaukokiito ei tulisi perille pihalle asti saareen... Lupasin tulla paikan päälle näyttämään mihin tavarat voisi jättää.
Sormet syyhyää vaikka maha kasvaa, raskaus on siinä vaiheessa että pian poksahtaa. Ajattelin ensin että siementen idättäminen ja taimien kasvatus jäisi tänä keväänä kokonaan tekemättä. Aion kyllä ostaa valmiit taimet sitten kun niitä tulee myyntiin; kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa... Mitä näitä ”perus” kasvatettavia nyt on. Mutta joku siinä mullan tuoksussa on. Ja siinä että on itse kasvattanut pienen pienestä siemenestä jotain joka tuottaa satoa ja jonka kehitystä saa seurata aitiopaikalta. Ostin siis vähän siemeniä, muutamia helppoja juttuja joiden kasvua saisin seurata, jotka ei veisi kauheasti aikaa tai voimia, kun niitä taidetaan tarvita tämän ihmistaimen kasvattamisessa sitten kun hän päättä maailmaan putkahtaa.
Sain hädin tuskin pidettyä itseni aisoissa, kun tilailin siemeniä tammikuun alkupuolella. Pitihän sitä katsella siemenluetteloita aivan uudella silmällä, sillä nyt kasvihuonetilaa on huomattavasti enemmän. Ja ylipäätään kunnon kasvihuone antaa ihan toisenlaisia mahdollisuuksia taimien kasvattamiseen.
Viime viikolla saimme osamme uutisoidusta talvimyrskystä. Uni ei meinannut tulla yöllä, kun tuuli vinkui mökin nurkissa ja pihalta kuului, kuinka halkopinon suojana oleva pressu yritti väkisin lähteä tuulen mukaan. Kännykällä tarkistin, että Helsingin edustalla sijaitsevalla Harmajan majakalla tuuli puuskissa 17 – 18 metriä sekunnissa. Se on aika paljon! Olin varma, että aamulla näkisin kaatuneita puita, vaikka meillä ei saariston suojissa noihin lukemiin päästykään.
”No minähän en rupea kökkimään kädet mullassa rikkaruohoja kitkien!”, nauroin kaverini pähkähullulle ehdotukselle perustaa kasvimaa uuteen saaripaikkaamme. Puoli vuotta myöhemmin selasin siemeniä netistä ja siitä hetken kuluttua olin istutuspuuhissa. Kovin kauaa ei mennyt ja suunnittelin jo lavapuutarhaa, tutustuin erilaisiin viljelymenetelmiin ja ihastelin kasvihuoneita. Aloitin kirjoittamaan blogia saaressa elämisestä ja puutarhurihommani saivat pian oman bloginsa sen rinnalle.
Kauhava tunnetaan puukoistaan. Tämä maineikas käsityötaito taustanaan Reino Kamppila – kauhavalainen puukkomestari ja puukontekijä kolmannessa polvessa – valmisti parisenkymmentä vuotta sitten ensimmäisen mustakylkisen, karhean kauniin Ahti-puukon.
Meillä lämmitetään talo ja käyttövesi puilla, ja niitä klapejahan menee näin talvella ihan kiitettävästi. Tuo mun mies kun on näppärä käsistään, rakensi sitten tuommoisen traktorin perään kiinnitettävän klapikoneen "tein-itse-ja-säästin" -periaatteella. Hyvin näyttää toimivan, ja on vielä parin maalikerroksen jälkeen ihan virallisen näköinen! En osaa selittää tästä projektista sen enempää, en oikeastaan edes tajua että se osasi tuommoisen rakentaa. On mulla vaan kätevä mies ;)
- Linda
Taas on tullut se aika vuodesta että elohopea on painunut aika-ajoin miinukselle ja osa vesistöistä on saanut pilkkimiehen kestävän kannen. Pelkkä ajatus pilkille pääsystä rupeaa vetämään kalamiehen suupieliä ylös. Ensimmäinen toimenpide itselläni on siirtää kesäkalastustarvikkeet varastoon ja kaivaa pilkkireput ja kairat yms. sisätiloihin varusteiden läpikäymistä varten. Yleensä hektisten keväisten pilkkireissujen jäljiltä saattaa olla varustetappioita, sotkuisia siimoja ja katkenneita vapoja repunpohjalla.
Itse aloitan huoltoprojektin sillä, että levitän koko välinearsenaalin keittiön pöydälle. Tästä voi nopeasti silmäillä mitkä vavat vaativat uuden siiman, mitkä taas selviävät uusilla solmuilla ja siiman lyhentämisillä. Tyypillisesti varaan pilkkien huoltoa varten perjantai-illan. Mikä onkaan terapeuttisempaa toimintaa kuin hektisen työviikon jälkeen istua alas, rauhoittua ja keskittyä ainoastaan pilkkeihin ja niiden solmuihin. Mukaan voi toki mahduttaa uusien tapsien tekoa, kuunnella rauhoittavaa musiikkia ja nauttia yhden tai kaksi virvoketta...
Ari Manninen, Ristiina
Kun eläkepäivät alkoivat viime vuosikymmenellä häämöttää, kuvittelin itseni soutamassa lohta Tenolla tai nautiskelemassa perhokalastuksen hienouksilla pohjolan parhailla taimenvirroilla. Nyt huomaan kuitenkin viihtyväni parhaiten tutuilla kotivesillä onkimisen ja pilkkimisen parissa. Ne ovat harrastuksia, joiden pariin voin livahtaa koska tahansa ilman sen suurempia valmisteluja.
Onkiminen ja pilkkiminen eivät syyttä ole suosituimpia kalastusmuotojamme. Aloituskynnys on matala, mutta taitojaan voi kehittää koko elämän ajan. Perusvälineet saa pikkurahalla, mutta arsenaalia voi lisätä lähes loputtomasti. Liikkua voi kuntonsa ja tahtonsa mukaan: laiskotella laiturilla tai tarpoa upottavassa sohjossa vastarannalle. Saaliiksi voi kelpuuttaa kotirannan pikkusintit tai jahdata vesistön kookkaimpia vonkaleita. Mahdollisuudet ovat rajattomat.
Kuhan kalastusta parhaimmillaan. Asiakkaat kertovat kuhasaaliistaan ja kokemuksistaan kalaverkoistamme. Asiakaspalautteita on tullut meille vuosien mittaan iso läjä, ja julkaisemme niitä tällä palstalla teemoittain. Tässä siis muutama hieno kokemus kuhan verkkokalastuksesta (vuosilta 2011-2014).
Tämä asia nousi taas ajankohtaiseksi, kun Seppo Leväniemi tuli myymäläämme ostamaan uutta kelluntapukua ja paukkuliivejä. Samalla hän kertoi uskomattoman selviytymistarinan siitä, miten oli joutunut veden varaan, menettänyt tajuntansa ja ajelehtinut myrskyävässä vedessä kilometrejä saareen, jonne hän lopulta pääsi läheiseen mökkiin lämmittelemään. Seppo löydettiin noin vuorokausi kalastusreissun alkamisen jälkeen.
Ari Manninen, Ristiina
Talviverkkokalastus on monen mielestä jopa helpompaa kuin kesäpyynti. Jään pinta on tasainen kovallakin tuulella, ja oikein pukeutunut kalastaja pärjää kelissä kuin kelissä. Viettäessäni päivän ammattikalastajien seurassa Haukivedellä sain lisäoppia siitä kuinka homman voi hoitaa entistäkin sutjakammin.
Risto Tarikka
Loppusyksyllä ja alkutalvesta molempia lajeja saa lähes samoilta paikoilta ja samoilla verkoilla. Madetta pari metriä matalammasta kuin kuhia. Oletko jo tutustunut laadukkaaseen pilkkihaalariimme?
Syksy on kalastuksellisesti mahtavaa aikaa monessakin mielessä, niin pyydyskalastuksellisesti kuin aktiivivälinein. Meillä on tapana kerätä kaveriporukka ja suunnata silloin tällöin viikonlopuksi kalastamaan sinne aidan toiselle puolelle, missä ruoho on vihreämpää, tai no tässä tapauksessa ahvenet isompia.
Syksyinen ahvenen kalastus jigillä on ehdottomasti kokeilemisen arvoista ja useinkaan ei ilman saalista jää. Välineet saa suhteellisen edullisesti ja helposti tilattua tai ostettua paikallisesta kalastustarvikeliikkeestä.
Pakkasen puolella on ollut jo monta aamua, ja kasvihuone pitäisi laittaa talviteloille. Pahoinvointi on sen verran hellittänyt, että viime viikonloppuna otin itseäni niskasta kiinni ja suuntasin lapiolla, kottikärryillä ja painepesurilla aseistettuna kohti kasvaria. Olihan minulla taustatukena tuo vaaleanpunainen 2-vuotias, mutta hän osoittautui enemmän ongelmaksi kuin apuriksi, pyöri nimittäin sen verran jaloissa. Keräsin jopa tomaatteja talteen (wuhuu), ja niitä onkin syöty lihamurekkeen täytteenä ja popsittu muuten vain (tai siis, ne jotka tomaateista tykkää ovat niitä popsineet).
Nostin viikonloppuna porkkanat maasta, ja halusin käyttää osan leivontaan. Porkkanakakkua vai sämpylöitä? Mies äänesti sämpylöitä (yllätys yllätys), ja niin otin puhelimen kouraan ja rupesin selaamaan Googlesta hyvää porkkanasämpyläohjetta. En löytänyt ihan mieleistä, joten sovelsin. Mielestäni kotitekoiset sämpylät ovat parhaita rouheisina, joten minulla on tapana sekoitella eri jauhoja, ja lisäillä siemeniä antamaan suutuntumaa ja makua. Meillä on kotona jauhokopissa semmoinen "terveyskori", joka pursuaa erilaisia pähkinöitä, siemeniä ja kuivattuja hedelmiä. Aina kun leivon tai teen smoothieta tai muuta, otan korin esille ja lisäilen sieltä sopivia aineksia joukkoon.
No niin, nyt päästään asiaan! Eli itse kalastukseen. Maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Suomessa on hyvinkin selkeästi neljä vuodenaikaa, Vivaldilta lunttaamalla voidaan niiden todeta olevan kevät, kesä, syksy ja talvi.
Monipuolisesti harrastavalle kalastajalle se tietää hyvin erityyppisiä kalastusolosuhteita. Jokaisella vuodenajalla on oma tyypillinen kalastustapansa ja tapahtumansa jota etukäteen odottaa kuin kuuta nousevaa. Esimerkkeinä omista kuumista kausistani mainitsen helmikuisen mateen pilkinnän, keväisen ahvenen ja siian pilkinnän, keväisen hauen ja taimenen heittokalastuksen, alkukesän lohenuistelun, kesäisen kuhanuistelun, syksyisen siian ja muikun verkkokalastuksen ja vielä kerran syksyisen meritaimenen heittokalastuksen. Sykli siis kiertää vuoden ympäri, aina on suunnitelmia tehtäväksi seuraavan kalareissun osalta.
Hei, Pauli sedän kalaretket -blogi on kivikangas.fi sivustolle tekemäni blogi, jota päivitän aina kalaretkieni yhteydessä, eikä välttämättä pelkän kalastuksen, sekaan voi eksyä jahtijuttuja sekä jokunen kokkaustarina. Ehkäpä puolukan ja sienen poiminnastakin saatan kirjoittaa. Tässä julkaisussa esitetyt mielipiteet on omiani eikä se välttämättä edusta Kivikangas Oy:n linjaa.
Astelin viime viikolla kasvihuoneeseen aikomuksenani tehdä vähän syyshommia. Tiedättekö sellaisia, että kuihtuneet kasvit ja esimerkiksi ne kesäkurpitsat, jotka upeasti kukkivat mutteivät tehneet koskaan yhtään hedelmää, laitetaan kompostiin. Meidän tapauksessa pihan perälle odottamaan ensi kevään täyttömaata päälleen. Näinhän se menikin, seinustalla alkaa olemaan aikamoinen kasa tyhjentyneitä taimi- ja kukkaruukkuja.
Olisinko ollut ekalla luokalla, niin opettajamme oli järjestänyt niin, että luokkamme sai olla koulun keittiössä kokkailemassa. Tämä on muodostunut rakkaaksi muistoksi, koska olihan se nyt niin siistiä silloin seitsemänvuotiaana saada tehdä jotain semmoista! No, ei me ehkä varsinaisesti kokkailtu mitään haastavaa tai erikoista, mutta silti. Teimme Lingongottia, eli suomeksi Puolukkahyvää, ja se on mielestäni edelleen parasta mitä puolukasta voi tehdä!
Kalojen mäti on parhaimmillaan muutamia viikkoja ennen kutuhetkeä. Hedelmöittymisvalmis mäti imee itseensä vettä ja se kannattaakin käyttää heti tuoreeltaan.
Risto Tarikka, Liperi
Suomessa tavataan puolenkymmentä alkuperäistä siikamuotoa. Näistä merialueen vaellussiika ja järvien planktonsiika ovat nopeakasvuisia ja niiden saaliit perustuvat nykyisin lähes täysin poikasistutuksiin. Myös kookkaaksi kasvavan Inarijärven pohjasiian saaliit perustuvat osin istutuksiin.
Risto Tarikka, Liperi
Muikku on lyhytikäinen laji ja suotuisissa olosuhteissa nopeakasvuinen.
Kun kävelen pihan poikki yritän pidättää hengitystä. Kukkien ja kasvien hajut etovat, ja tunnen nenässäni kuinka joku lähellä asuva on leikannut nurmikon. Parin sekunnin kuluttua tunnen sen myös kurkussani, kun ruoka ja vatsahapot matkaavat ruokatorvea pitkin ylös.
Ilmassa voi haistaa jo syksyn, mutta kasvihuoneessa eletään vielä täyttä kesää! Taimet tekevät edelleen uusia nuppuja, pitää vaan toivoa, että jaksavat kypsyttää sadon. Viilenevien ilmojen ansiosta olisin heittänyt toivoni täysin, mikäli en omistaisi kasvihuonetta. Nyt täytyy sanoa, että olen superonnellinen kasvukauden pidentymisestä ja ensi keväänä sen aikaistumisesta!
Pienet taimet ovat muuttuneet suuriksi ja esikasvatushaasteet ovat korvattu toisenlaisilla. Esimerkiksi papu vaatii korkean tuen, eikä keppivirityksistä ole mihinkään. Kasvulaatikko on myös suhteellisen pienikokoinen, joka sekin asettaa omat vaatimuksensa. On totta, että taimia on hurjasti tuossa astiassa, mutta en raaskinut niitä harventaakaan. Kyseessähän on siis ystäväni sanoin ”JOS saadaan satoa” :D
Terveisiä kasvihuoneesta! Viljely on lähtenyt alkuun tosi kivasti ja vaikka alun alkaenkin tässä oltiin vähään myöhään liikenteessä, ovat lämpimät ilmat jouduttaneet taimien kasvua. Kesäkurpitsa on villiintynyt täysin ja selkeästi rakastaa eloansa kasvarissa. Kukkia tuo ei vielä ole tehnyt, mutta ehkä kaikki aikanaan..
Aina välillä asiakkaat kertovat, että he ovat kuulleet että jossain myydään kasvihuoneita joita ei tarvitse huoltaa, ”En tiedä, mutta niin se myyjä meille sanoi...”, on vastaus kun heiltä kysyy, mikä kasvihuone on kyseessä ja jos he tietävät mikä siitä tekee huoltovapaan. Keskustelupalstoilla joku on ostanut halvan muovikasvihuoneen, ja on harmissaan siitä että runko on pettänyt tai kennolevyt harmaantuneet parissa vuodessa. On myös ollut tilanteita, joissa kasvihuoneen katto on romahtanut, kun lumia ei ole talvella putsattu pois.
En yhtään pidä siitä kun asiakkaille ”luvataan”, että kasvihuone olisi huoltovapaa. Vaikka kuinka kestävä runko ja kallis huone olisi kyseessä, mikään kasvihuone ei ole huoltovapaa, niin kauan kuin sitä pidetään pihalla Suomen olosuhteissa. Isommat ja järeämmät piharakennuksetkin saattavat romahtaa keväällä lumen painosta.
Kasvihuone on nyt viimeistelyä vaille valmis ja olo on kuin voittajalla. Kyseessä on ensinnäkin ihan itse alusta asti äherretty projekti, mutta myös yksi toteen käynyt unelma. Niin kauan, kuin muistan olen haaveillut kasvihuoneesta ja sen tuottamasta sadosta. Siitä, että saan puuhastella ja viljellä. Opettaa lapsille kädestä pitäen, mistä ruoka tulee ja miten siihen voi itse vaikuttaa.
Erilaiset kasteluapuvälineet ovat pelastaneet monet taimet ja monen hermoja ja aikaa. Kuka hoitaa kastelun jos ollaan mökillä tai reissussa? Tai jos työpäivän aikana huomaat että lämpömittarin lukemat ovat huolestuttavan korkeat, ja ajatus karkaa jatkuvasti kasvihuoneessa läkähtyviin taimiisi. Kerkesitkö kastelemaan niitä ennen töihin menoa? Niinpä.
Myrskyvaroitukset ja kasvihuone, ei mikään kovin kiva kombo. Ei hätää, oikeilla konsteilla voit kuitenkin ennalta ehkäistä, tai ainakin minimoida vauriot. Tässä lista huomioon otettavista asioista:
Kun kasvihuone saapui pihallemme, ajattelin että nyt kaivetaan ja kohtahan se on jo siinä. Olin nimittäin seurannut sivusta muiden kevättouhuja ja huomannut, että sehän käy noin vain suit sukkelaan! Todellisuus oli meidän tontillamme toinen. Aloitetaan vaikka siitä, että kasvihuoneen paikka on rinteessä. Sehän tarkoittaa, että toisesta päästä kaivetaan maata pois 5-10cm ja toisesta sitten viisikymmentä. Pohjavesialueella pitää ottaa routiminen myös huomioon ja löytyipä kaivaessa maasta aikamoinen kasa kattotiiliä, sekä puhallusvillaakin. Se, miksi nämä kaksi viimeisintä oli sinne aikoinaan kaivettu jää mysteeriksi, mutta saihan siitä hyvät naurut.
Olen monta viikkoa ihastellut puolikateellisena muiden kukkakuvia sosiaalisessa mediassa ja blogeissa. Täällä Pohjanmaalla kun ollaan tämän(kin) asian suhteen vähän jäljessä. Mutta nyt meidänkin pihassa kukkii! Kotimme edelliset asukkaat ovat aikoinaan istuttaneet pihaan kaikenlaista, ja periaatteessa koko kesän kukkii. Kun joku kukka kuihtuu pois, tilalle kasvaa toinen laji. Itse en tiedä kukista juurikaan mitään, ja pihamme kukista tunnistan vaan hyvin pienen osan.
Lahko: haukikalat
Hauki on ahvenen ohella sisävesiemme yleisimpiä kaloja. Tyypillinen hauen esiintymispaikka on järvi, meren rannikko tai joki, joissa on paljon kasvillisuutta ja matalia rantoja. Nopeakasvuisena se saavuttaa puolen metrin pituuden yleensä 5-6-vuotiaana ja metrin pituuden 6-10 vuotta myöhemmin.
Lahko: ahvenkalat
Hyvät kuhavedet sijaitsevat Etelä- ja Keski-Suomessa, missä kuhan verkkokalastus on erittäin suosittua. Kuha pitää lämpimistä, sameista ja happirikkaista isoista vesistä, joissa on riittävästi syvyyttä. Merellä kuhaa on parhaiten Suomenlahden, Saaristo- ja Selkämeren rannikkoalueilla. Lämpimän veden kalana sitä ei tavata Perämerellä eikä Pohjois-Suomessa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kuhat eivät siedä kirkasta valoa ja ne oleskelevatkin päiväsaikaan syvemmissä selkävesissä. Illalla auringon laskiessa kuhat tulevat lähelle pintaa saaliskaloja jahtaamaan.
Nyt haluaisin hetken hehkuttaa… Nimittäin olen aivan myyty tämän Maxitom-kasvuruukun suhteen. Aluksi olin vähän epäileväinen. Tai no, olin suoraan sanottuna sitä mieltä että tämmöinen ruukku ei voi olla hyvä. Miksi? No siksi kun se kasattava. Siis miten kasattava ruukku voi olla toimiva? Ja tiivis? Oli pakko ostaa pari noita ruukkuja testiin.
Olin viikonloppuna matkoilla, ja ennen matkaa olin vähän huolissani siitä miten taimet pärjäisivät kasvarissa ollessani poissa. Muu perhe oli viikonlopun mökillä, ja oli luvattu lämmintä ja aurinkoista. Lueskeltuani keskustelupalstoja ja facebook-ryhmien juttuja, huomasin että muillakin oli sama ongelma. Varmaan aika yleistä, varsinkin nyt kun mökkisesonki ja lämpimät kelit alkaa.
”Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt” -vanha kiinalainen sananlasku.
Lahko: lohikalat
Siikatyyppejä on useita ja ne poikkeavat ravinnonkäytöltään, kasvunopeudeltaan ja kutukäyttäytymiseltään hyvin paljon toisistaan. Yleisimpinä merialueilla ovat karisiika ja vaellussiika; sisävesillä pohjasiika, järvisiika sekä planktonsiika. Suomessa siikaa tavataan kautta koko maan, erityisesti karuhkoissa sisävesissä ja meressä alueilla, joissa on viileää ja hapekasta vettä.
Lahko: lohikalat
Muikkujärviä on lähes kaikkialla Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Merialueella lajia tavataan Perämeren ja Suomenlahden itäosan vähäsuolaisissa vesissä. Muikku on ulappavesien parvikala, joka viihtyy parhaiten suurilla ja avonaisilla selkävesillä. Muikku syö eläinplanktonia. Jos muikkuja on liikaa, niiden kasvuvauhti tyrehtyy, koska ravintoa ei riitä kaikille. Muikkukanta kestää voimakasta kalastusta ja se on sisävesien tärkeimpiä pyyntikohteita ammatti- ja kotitarvekalastajille.
Olen ehdottomasti haaveilija. Yksi haaveistani muhkean puutarhan lisäksi on oma pieni potager, eli näyttävä keittiöpuutarha josta saisin poimia tarpeet salaattiin ja lisukevihannekset naapurin juuri kalastaman taimenen tai savustetun siian kaveriksi. Tänä kesänä alan tätä haavetta toteuttamaan, ja rakensimme miehen kanssa kolme kasvulavaa pihallemme. Nämä saavat riittää tälle kesälle, ja ensi vuonna niitä tulee varmasti lisää, kunhan nyt saa ensin vähän harjoitella näiden kanssa.
Ari Manninen, Ristiina
Kesä 2015 jäänee useimpien mieliin poikkeuksellisen sateisena ja tuulisena. Oikeastaan kyse on kuitenkin melko tyypillisestä sääilmiöstä Suomessa. Kun tietty säätyyppi jämähtää päälle, sitä jatkuu viikkokaupalla. Tällä kertaa se vain sattui olemaan epävakainen sää eikä pitkä helleputki.
En ole mikään kauhea siivousintoilija, eikä pieni lika kasvihuoneessa haittaa, mutta olen kuitenkin sitä mieltä että kasvihuone pitää pestä ainakin kerran vuodessa. Keväällä ja syksyllä se kuuluisi pestä, ja nyt olisi sitten vuorossa kevätpesu ja -huolto.
Ostimme viime keväänä kasvihuoneen, ja toistaa kesää olisi nyt tarkoitus kasvatella siinä erilaisia herkkuja. Samalla olisi tarkoitus perustaa oma pieni hyötypuutarha, rakentaa terassi ja ehostaa pihaa.
Olemme tässä pikkuhiljaa alkaneet siirtyä tälle vuosituhannelle, uusien käyttöjärjestelmien ja uudistuneiden nettisivujen myötä. Ajattelimme että ladattavien pdf-kirjoitusten aika alkaa olla ohi, ja halusimme oman blogin, johon voimme jakaa ohjeita ja kokemuksia niin kasvihuone-elämästä kuin kalastuksesta.
Kasvihuoneen hankinta on monen toivelistalla, mutta joskus voi tuntua vaikealta hahmottaa, mitä kaikkea olisi hyvä ottaa huomioon ennen kasvihuoneen ostamista. Mitä kasvihuoneessa aiotaan kasvattaa? Halutaanko sinne pieni oleskelutila hyötykasvien lisäksi, vai halutaanko huoneesta toinen olohuone pihalle? Tässä muutama tärkeä pointti, jota kannattaa etukäteen miettiä.