Nyt kuitenkin itse Raippaluodon reissuun ja raporttiin. Meillä on tapana tehdä vakioporukalla ainakin yksi pidennetyn viikonlopun ahvenenpilkintä reissu Vaasan suunnalle ja tällä kertaa paikaksi valikoitui Revöfjärdenin alue Raippaluodossa. Mökin vuokrasimme ns. maasilloilla olevasta Björkö campingin mökkikylästä. Näillä mökeillä en itse ollut aikaisemmin yöpynyt. Mökit olivat siistejä ja niissä oli kaikki kaupunkilaisen vaatimat mukavuudet; sähkö, vesi, sisä wc, suihku jne. Makuutilat oli neljälle, eli siis kaikille.
Jos nyt jotain miinusta pitää väkisin sanoa, olisivat mökit voineet olla hieman suurempia niin että makuutilat olisivat olleet erillään oleskelutilasta.
Se mökeistä. Saavuimme Raippaluotoon torstaina päivällä Raulin sekä Aleksin kanssa. Roy oli viettänyt mökillä jo edellisen yön Tarmon kanssa, joka joutui valitettavasti lähtemään kotiin samana iltana. Tarmo ja Roy olivat aamusta käyneet pilkkimässä Vaasan Vaskiluodossa Tropiclandian edustalla. Tästä paikasta ei kalaa ollut juurikaan löytynyt, muutamaa pientä ahventa ja haukea lukuun ottamatta. Tästä tuloksesta minulla oli pienoinen aavistus, sillä olen ainakin itse havainnut että Vaskiluodon alue ”hiljenee” kun mennään maaliskuun puoleenväliin. Ehkä ahvenet alkavat siirtymään lähemmäs kutulahtia.
Meidän pilkkiminen iltapäivällä keskittyi lähinnä mökin lähialueisiin. Testasimme eri syvyyksiä saaden muutamia ahvenia sieltä täältä. Myös hauki oli liikkeellä ja niitä saimme varsinkin Långrynnarnin alueelta. Toisinaan ei kerennyt kuin laskea pilkin reikään, niin hauki oli jo kiinni. Tämän sai todeta erityisesti Tarmo jonka oranssi Larsmo tasuri tuntui olevan haukien mieleen. Tarmolla oli melko suuri, ehkä noin viisi kiloinen hauki tasurissa, joka kuitenkin irtosi reikään nostettaessa.
Minä ja Aleksi olimme samaan aikaan hieman syvemmässä vedessä kokeilemassa. Reiät tehtyämme Aleksi totesi kaikuluotaimen näyttöä katsottuaan, että nyt on muuten kalaa alla! Tästä innostuneina rupesimme heiluttamaan tasuria kovaan tahtiin. Sain varovaisia tärppejä mutten kunnon tartutusta. Ajattelin että syönti on hieman heikkoa, joten lisäsin tasapainopilkin alakoukkuun muutaman toukan. Laskin pilkin takaisin kaloille ja johan tärähti, ehkä noin 300 grammainen särki. Tässä vaiheessa Aleksi oli jo kaivanut morrivavan esille ja rupesi vetämään särkeä hurjaa tahtia punaisella Ahti-Mormyskalla. Nyt meille oli selvinnyt tämän hurjan ”ahvenparven” todellinen laatu. Itse siirryin hieman matalampaan veteen Aleksin jäädessä hetkeksi vetämään särkiä jäälle, silkasta kalantulon ilosta.
Saimme illan mittaan kymmenkunta ottiahventa mieheen Långrynnanin pohjoispuolelta. Mökille palasimme kello kuuden aikaan ja meitä odotti kokkina kunnostautuneen Royn maukas italianpata. Ilta meni seuraavan päivän sotasuunnitelmia hioessa ja maailmaa parantaessa.
Perjantaiaamuun heräsimme puoli seitsemän aikaan ja vielä aivan ilman herätyskelloa. On se kumma miten kalaan herää ennen kukonlaulua itsestään kun töihin maanantaiaamuna joutuu todenteolla taistella itsensä ylös. Varmasti kaikki kalamiehet tietävät tämän ilmiön... Jäälle päästyämme suuntasimme aloittamaan mökkien läheisyyteen. Tästä tuli muutamia pienehköjä ahvenia. Roy ja Rauli jäivät tähän paikkaan ja he saivatkin siitä parikymmentä ruokakalaa mieheen. Aleksin kanssa meillä on monesti tapana lähteä merta edemmäs kalaan, ja kolmen kilometrin päässä sijaitseva pumpun suu näytti houkuttelevalta. Peilijäällä potkukelkalla tähän siirtymään ei mennyt kauan. Paikka näytti heti lupaavalta ensimmäisten reikien antaessa parisatasia ahvenia sekä muutaman hauen. Kelin kirkastuttua siirryimme syvemmälle kohti pumppua josta löysimme pienen lahden joka vaikutti lupaavalta. Kelikin alkoi kirkastua aamupäivän tuulen ja vesisateen jälkeen. Ensimmäinen lahteen porattu reikä antoi kultamorrilla pienen tulitikkusarjalaisen mutta sen jälkeen tärähti! 612 grammainen ahven nousi matalasta kultamorrin kimaltaessa suupielestä! Sama reikä antoi vielä seitsemän saman kaliiberin kalaa. Siinä meni talven ennätykset uusiksi! Reissu oli pelastettu ja myös Aleksi veti komeita raitapaitoja paikasta jäälle.
Kun aurinko alkoi laskea, aloimme potkutella Revöfjärdenin yli kohti mökkiä. Mökillä vastassa oli Roy ja Rauli, kalat valmiiksi peranneina ja pienissä juhlatunnelmissa. Jälleen kerran Roy oli loihtinut maukkaan aterian metsäkauriin paistista. Kun otimme kalat pussista ja aloitimme aterioinnin jälkeen perkauksen tulivat naapurimökin asukkaatkin ihmettelemään komeita raitapaitoja.
Tälle illalle lämmitettiin sauna, joka sijatsee rannassa ja on kaikkien mökkien käytössä. Löylyssä oli hieman säätämisen varaa kun sauna kuumeni melkoisesti. Onneksi mökkien aktiivinen käyttäjä Rainer saapui saunavuoromme aikana rantaan ja opasti meidät kaatamaan pari sankoa vettä kiukaalle. Tämän jälkeen löylyt pehmenivät ja tunnin saunavuoro meni kuin siivillä virvokkeita nauttiessa ja päivän täysosumia kerratessa. Virvokkeiden nauttiminen ja kalajuttujen kertominen jatkui myöhään, aivan aamun tunneille asti. Silti jälleen aamulla herätys kello seitsemän ei itseäni lainatakseni tuntunut missään, no ehkä hieman otsalohkon ja silmien välisellä alueella.
Lauantaina suuntasimme kohti Revöfjärdenin Sikgrynnania sen läheisyydessä olevaa railoa. Railolle saavuttuamme totesimme muidenkin löytäneen paikalle. Railon erääseen kohtaan oli ahtautunut noin viisikymmentä henkilöä, porukan keskelle katsottuamme löysimme syyn tiiviiseen ihmismassaan. Pari leveää pohjalaismurretta puhuvaa isäntää oli vetänyt jäälle melkoisen kasan ahventa ja vielä hyvän kokoista. Kokeilimme pilkkiä porukan reunalla mutta kalantulo alueella näytti loppuneen. Vaihdoimme paikkaa kohti Gråsjälsgrynnania joka on edellisestä paikasta hieman Haggiksen suuntaan. Tämä paikka tuntui olevan tyhjillään kaloista ja sen myös kaikuluotain vahvisti. Kello oli jo ennättänyt aamupäivään asti ja oli ensimmäisen evästuokion aika. Tässä vaiheessa sai jo kaivaa aurinkolasit repusta jotka kevätauringon loisteessa tulivat todella tarpeeseen. Itse pidän kirkkaassa ja heijastavassa talvikelissä sinisellä peililinssillä varustetuista Flying Fisherman Razor -laseista. Evästauon jälkeen mietimme seuraavaa peliliikettä ja suuntaa potkukelkoillemme. Lentokeli kun oli, suuntasimme Vistaniin ja liikuimme sen puoleista rantaa. Iso kala tuntui olevan todella tiukassa. Rantamatalasta alta kahden metrin vedestä tuntui löytyvän pientä kalaa joka söi todella aktiivisesti. Tämä ei meitä kauan viihdyttänyt ja jatkoimme taas matkaa kohti pumppua. Kokeilimme eilisen huippulahden viereisestä lahdesta ja ensimmäinen reikä alkoi taas syytää todella mahtavaa kalaa. Tämä ilo loppui kuitenkin lyhyeen ja ehkä noin kahdeksan kalan jälkeen tasuriin napsahti hauki jonka väsytyksessä meni hetki. Tämän taistelun jälkeen reikä autioitui kaikesta kalasta. Vaikka porasimme useita reikiä, tuntui kuin joku olisi taikonut lahden tyhjäksi, ei kalan kalaa... Emme tästä lannistuneet vaan jatkoimme kohti pumpun sisuksia. Välillä jouduimme ylittämään pieniä saaria ja kannaksia koska kapeikoissa jää oli tipotiessään ja sula vesi ja joutsenet olivat vallanneet vesistöt. Suuntasimme aina vain syvemmälle ja menimme testaamaan ”pottia”, joka tulee pumpulta sisälle muodostaen järvenomaisen sisälahden. Tämä osoittautui vielä kalattomammaksi alueeksi, vaikka siitä kuuluu puhuttavan hurjia juttuja. Nämä jutut tosin on muodostettu aivan viimeisiltä jäiltä huhtikuun loppupuolella 80-90-luvun puolelta. Vaikkakin paikka oli kalasta tyhjä, olivat maisemat aivan upeat. Aleksia lainaten - ”Tänne kannatti rämpiä, vaikkei kalaa tullutkaan”. Tämän voin itsekin allekirjoittaa. Täältä jatkoimme syvemmälle pumppuun joka tuntui olevan täynnä etusormen mittaista kalaa. Kello rupesi jo lähestymään kuutta ja suuntasimme sulia vältellen kohti mökkiä. Kalamäärällisesti lauantai oli ehkä hieman pettymys, mutta toisaalta upeassa luonnossa, mahtavassa potkukelkkakelissä liikuttaessa ei harmittanut yhtään. Mökillä olimme noin seitsemän aikaan ja siellä meitä odotti jälleen kerran Royn gourmet keittiö. Liekö raitisilmamyrkytys tai mikä lie, sänky houkutteli melko nopeasti.
Sängyssä tein kansalaisen karttapaikkaa selatessani laskelman, olimme liikkuneet potkukelkoilla noin kahdenkymmenen kilometrin matkan. Ei ihme että otti runkoon. Reissu alkoi olla ehtoo puolella ja aamulla oli vuorossa mökin siivous ja varusteiden pakkaus. Jälleen kerran tuli unohtumaton kokemus hyvässä seurassa ja upeassa luonnossa.
Pauli Setä
Lue lisää aiheesta
- Kalalajit
- Pyydyskalastus
- Aktiivikalastus
- Pauli sedän kalaretket
- Tuotevinkit
- Ruokaa omasta maasta - omin käsin
